Olen pohtinut tänään käsiä. Hansikkaita, ruokkivia käsiä ja käsien nostamista pystyyn. Outoja pääsiäiskortteja. Sekä Hannan käsittämättömän aistikasta kättä, joka on kätevä rentoutusvalmentaja ja aina käsillä oleva ensikäden innovaattori. Ei mikään halvaantunut  - käsistä karannut käsijarru.

Liikenneonnettomuusteoksen ensimmäinen osa käy nyt käsiksi Hannan raajaan YouTubessa. Mitä tapahtui, kun Hanna sai auton sisällä vapaat kädet improvisaatioon? Osaa kaksi käsittelen ensi viikolla.

Paratiisin lintu laskeutuu vain kädelle, joka ei yritä napata sitä. (John Berry)

Haanna.jpg

Koska on pitkäperjantai, olen ajatellut myös ristiinnaulitsemista. Konkreettisesti. Googlasinkin. Olen niin omituinen, että Hannan videoon liittyen pohdin, miten hänen kätensä tuntoaisti reagoisi, jos sen läpi menisi naula. Kivulla vai kivemmilla kipinöillä?

Heti perään iskee itsesensuuri koko ajatuksesta. Selja Ahava kuvaa uutuuskirjassaan hetkeä, jossa minuakin yhä vaivaava kiellettyjen ajatusten taju alkaa kehittyä: "Koulun kanssa me kävimme keväisin pääsiäiskirkossa. Sen nimi oli lasten kirkko, ja siellä Matti-pappi, Leila-pappi ja kerho-Niina esittivät opetuslapsia ja naisia Jeesuksen haudalla. Minä tiedän, että pääsiäinen on siksi, että Jeesus kuoli ristillä, mutta jostain syystä lasten kirkossa ne yrittävät olla puhumatta juuri siitä." (Selja Ahava, Taivaalta tippuvat asiat, Gummerus 2015)

P.S. Ystäväni, joka on syntynyt ilman toista kämmentä paljasti, että kaltaistensa kavereiden kanssa he puhuvat meistä muista tyyliin "noi kädelliset…".

P.P.S. Muutama viikko sitten dokumentoin käsillä tekemistä Porissa Otsolan somaesteettinen käsityö liikuntavammaisille hankkeeseen liittyen. Video.

paas1.jpg

paas3.jpg

paas2.jpg