Uusimmassa IT-lehdessä on psykologi ja tiedetoimittaja Tuija Matikalta aivan loistava juttu: "Aivot syrjivät automaattisesti erilaisia ihmisiä".

Matikka kertoo Harvardin yliopiston neuropsykologisen tutkimusryhmän kokeesta, jossa katsottiin toiminnallisella magneettikuvauksella, millä aivojen osalla opiskelijat käsittelivät valokuvia riippuen siitä, kuvittelivatko he niissä esiintyvien henkilöiden olevan poliittisesti samoin- vai toisinajattelevia.

Kun liberaali opiskelija kuvitteli kuvan henkilön myös liberaaliksi, hän käsitteli kuvaa "empaattisella" etuotsalohkon alaosalla. Jos kuvahenkilön uskottiin edustavan vastakkaista puoluetta, kuvaa käsiteltiin "myötätunnottomassa" etuotsalohkon yläosassa.

Matikka soveltaa kirjoituksessaan havaintoa vammautuneen toimittajan Olli Aron kokemukseen vammaisia esittäneestä elokuvasta: "Ennen vammautumistaan Olli Aro ajatteli vammaisia lapsia sydämettömän kylmällä aivoalueella, joten lapset olivat hänen mielestään epäesteettinen näky... Halvaantumisen jälkeen vammaisuudesta tuli meikäläisen asiaa, jolloin rampojen lasten  näkeminen tuotti lämpimästi eläytyvän reaktion".

Matikka ei kuitenkaan jätä juttunsa rämpylöitä olosuhteiden ja tuttu-vieras -aivotoiminnan uhreiksi vaan heittää ratkaisun, jonka soisi kaikkien erityiskoulujen ja vammaisten parissa työskentelevien opettajien ja kouluttajien ottavan vastaan kiinnostavana haasteena: "Ontuminen tai sähköpyörätuolilla liikkuminen voi herkästi johtaa siihen, että vammaton luokittelee meidät ulkonäön perusteella heikäläisiin jo ennen kättelyä. Ja vaikka päädyttäisiin juttusille, vammattoman aivot ovat jo virittäytyneet etsimään eroavaisuuksia yhtäläisyyksien sijaan, jolloin etäisyys kasvaa lisää. Vammaiselta vaaditaankin suurta taitoa ja malttia puhua molempia yhdistävistä asioista kuten säästä, bensan hinnasta tai harrastuksista. Vammaisen jos kenen tulee hallita small talk."

Vaikka olen Matikan kanssa hieman eri mieltä ehdotetuista yhteisistä keskustelunaiheista (pliisuja), kannatan ehdottomasti keskustelu- ja vuorovaikutuskoulutuksen lisäämistä kaikille vammaisille. Täällä olisi heti yksi kiinnostunut osallistuja!

Puhevammaisille juttu on toki masentavaa luettavaa. Mutta eikö sillä voitaisi perustella lisäpanostuksen ja kommunikaatiolaitteisiin keskittyvien innovatiivisten hankkeiden tärkeyttä? Että kaikille kommunikaatiovammaisille saataisiin vähintään fiksu, nokkela, oivaltava, persoonallinen ja helppokäyttöinen small talk syntetisaattori tuntemattomien ihmisten kanssa rupatteluun.

Siihen saakka, että puheentuotto opitaan ohittamaan ja ajatukset saadaan ohjattua aivoista suoraan niitä välittävään lukulaitteeseen.
2100560.jpg