Miten väärässä olin kun tätä blogia aloitellessani väitin, ettei vammaisuus koskaan tule muotiin!

Disney/Pixarin elokuvassa WALL-E (2008) saastuneelta maapallolta avaruuteen paenneet ihmiset ovat automatiikan myötä paisuneet sairaalloisen lihaviksi. He liikkuvat ns. puettavilla autoilla eli jalostetuilla pyörätuoleilla. Aluksella käytössä olevat laitteet muistuttavat keksintöjä, joita tälläkin hetkellä kokeillaan ja kehitellään ihmiskäsien vähentämiseksi hoivatyöstä. Innovaatioita, joiden synnyttämää erakoitumista, passivoitumista ja päätösvallan menetystä on tapana kutsua itsenäiseksi selviytymiseksi.

Wall-E-2-normal.jpg

Elokuvan inspiroimana Mohamad Sadegh Samakoush Darounkolayi on kehittänyt itsetasapainottuvan kulkupelin, joka liikkuu notkeasti yhden pallon varassa. Tuolia ei tarvitse edes välttämättä ohjailla, koska se osaa hakeutua määränpäähän GPS paikannuksen avulla. Keskenään kommunikoivat ajokit pystyvät myös liittymään yhteen säästääkseen energiaa pidemmillä matkoilla. Vammainen ja vammaton eivät enää erotu katukuvasta eikä istuimelta tarvitse nousta koko päivänä kuin vessaan.

supplechair-normal.jpg

Mutta huhuu kaikki ajoneuvosuunnittelijat, muotoilijat ja väylien visionäärit, jotka kehittelette näitä toinen toistaan tyylikkäämpiä henkilökohtaisia liikuttimia. Miksei teitä näy esteettömyyskampanjoiden eturivissä eikä suitsuttamassa saavutettavuutta? Kuinka te aiotte saada asiakkaat pyllähtämään pallojen päälle maailmassa, jossa yhä kuvitellaan, että esteiden rakentamatta jättäminen tulee kalliimmaksi kuin niiden rakentaminen?

supplechair-0-normal.jpg