maanantai, 2. lokakuu 2017

Nimby keksejä konferenssiin

Nyt Nimby keksejä saa kolmen kappaleen pakkauksessa lahjaksi, iloksi tai piikiksi ajatteluun. Ensimmäinen satsi lähtee loppuviikosta Narvaan ja Tallinnaan. Varoitus jo etukäteen seuraavalle paikkakunnalle, joka kunnostautuu Nimbyilyssä. Voi olla, että keksikauppias kolkuttelee ovella.

nimbykeksit.jpg

maanantai, 25. syyskuu 2017

Meccanoid 2.0 XL on matkalla kotiin.

2017 hankesuunnitelmani huipentuu lyhytelokuvaan hoivarobotista. Käsikirjoitus on valmis ja tällä viikolla pääsen toivottavasti jo tuunaamaan toista pääosan esittäjää, jonka pohjaksi valitsin Meccanoid XL 2.0:n. Kyseessä on itse koottava, 122 cm pitkä hyypiö, johon voi tallentaa puhetta ja liikettä usealla eri tavalla. Valintani perustui ohjausominaisuuksien lisäksi myös mecano leluista tuttuun rakenteeseen, joka mahdollistaa roolihenkilön tuunaamisen tekstiilin- ja kirjonnan keinoilla muovikuorisia robotteja helpommin.

Meccanoid2.jpg

YouTubessa on useampi video Meccanoid 2.0 XL:n kokoamisesta. Arviot siihen kuluvasta ajasta liikkuvat 7-14 tunnin välillä. Koska rakastan rakentelua - maltan tuskin odottaa. Toisaalta selkälihaksia kiristää jännitys siitä, etten töpeksisi pahasti yli 1000 työvaiheen kanssa. Harkitsen vielä, teenkö myös unboxingista oman pienen pätkän.

Lyhytelokuva käsittelee hoivateknologiaa käyttäjän näkökulmasta. Käsikirjoitukseen olen poiminut ideoita ja kyseenalaistuksia erityisesti psykodraamaohjaaja Marja Pelkosen kanssa käydystä keskustelusta aikoinaan Imatran Ilo ja Woima - vammaisten naisten viikonloppuleirillä sekä Demos Helsingin, Kaute Säätiön, Koneen Säätiön ja Teknologiateollisuuden järjestämistä robottiakatemioista 2016. Tarinan sivujuonteena on vammaisten ihmisten kuntouttamisen tavoitteet ja mielekkyys sekä kuntouttamiseen liittyvä vallankäyttö.

Lasten mielestä Meccanoid 2.0 XL:n on jäätävä kuvausten jälkeen meille asumaan. Tämä jää vielä nähtäväksi.

Meccanoid.jpg

Kuvat on lainattu netistä. Alakuvaan liittyvä video on presenter newtech:n YouTube kanavalta.

sunnuntai, 17. syyskuu 2017

Tickle the Crippled kupla lähdössä Narvaan ja Tallinnaan

 6.-7.10.2017 Narvassa ja Tallinnassa järjestetään kaksipäiväinen saavutettavuuskonferenssi osana Viron EU puheenjohtajuuskautta. Rapsuta rampaa - Tickle the Crippled -performanssi on kutsuttu molemmiksi päiviksi ilahduttamaan ja hämmentämään konferenssivieraita. Kuplalaboratorio on toteutettu #koneensäätiö tuella.

Yksi ihmisoikeustyötä hidastava asia on eläminen kuplissa. Kuvataiteilija Titta Aaltosen kanssa pohdimme ilmiötä aikoinaan ideointitilaisuuden jälkeen, jossa etsittiin puhujia suureen tapahtumaan. Tunnettujen esiintyjien lisäksi lavalle toivottiin "joku vammainen", "joku maahanmuuttaja", "joku syrjäytynyt", "joku köyhä", "joku mielenterveyskuntoutuja" jne. Mutta "kukaan" ei näyttänyt tuntevan ketään "joku ihmistä" - saati osannut nimetä heitä.

Kuplalaboratoriossa on mahdollisuus koskettaa steriilisti ihmistä, joka elää perinnöllisen sairauden kanssa. Ominaisuuden, joka herättää pelkoa varsinkin raskausaikana. Laboratorio on kuin kemianluokan vetokaappi tai sairaalan keskoskaappi, jossa ollaan kosketuksissa vaarallisen aineen tai hauraan ihmisen kanssa - eikä kuitenkaan ihan olla. Varmuuden vuoksi. Tai koska se tuntuu kiusalliselta. Pysytellään pienen turvallisen matkan päässä uudesta ja tuntemattomasta.

jenni-juulia_2-1500x1000.jpg
Kuva: Maija Koivisto

P.S. Jos haluat auttaa ja osaat kääntää oheisen teoksesta kertovan tekstin (n. 120 sanaa) saksaksi tai venäjäksi, ota pian yhteyttä!

keskiviikko, 13. syyskuu 2017

Piipahdus Puolassa vammaiskulttuurifestareilla

KOLLAASI5_p.jpg

Viime viikolla piipahdimme koko perhe Puolassa, Kosalinin kaupungissa, jossa Ronja Ojasta kertova lyhytelokuvani Illusionist´s Visions esitettiin 14. kertaa järjestettävillä European Film Festival Integration You and Me -festareilla. Elokuvien lisäksi ohjelmassa oli musiikkia, teatteria, performanssia,näyttelyitä sekä muista maista saapuneiden ohjaajien ja vammaiselokuvafestivaalien järjestäjien paneeli. Sateesta huolimatta ehdimme tutustua myös hiukan kaupunkiin ja lähiympäristöön.

PANEELI3.jpg

kollaasi3_p.jpg

KOLLAASI7_p.jpg

kollaasi4_ip.jpg

KOLLAASI6_p.jpg

kollaasi2_p.jpg

kollaasi1_p.jpg

kollaasi2_p.jpg

tiistai, 12. syyskuu 2017

Taiteella voi vaikuttaa ihmisoikeusongelmiin

Verkkojuttu työskentelystäni ja tavoitteista Koneen Säätiön sivuilla. On ollut etuoikeus saada tehdä toista vuotta kantaaottavaa vammaispoliittista taidetta kokovuotisella apurahalla. Näyttelyn huikea kävijämäärä 1301 ihmistä 22 päivässä osoitti, että vammaiskulttuurin yleisö on nälkäistä. Että meillä on aivan liian vähän kulttuuria, josta vaikeavammaiset, syntymävammaiset, kehitysvammaiset ja kaikki tahdostaan tai tahtomattaan diagnosoidut löytävät samastumiskohteita tai tarttumapintaa elämäänsä.

Vammaispoliittiselle taiteelle ei ole markkinoita, koska yleisö joutuu venyttämään matkakorttiaan ja pennosiaan päästäkseen edes paikalle. Tarjotakseni tulijoille parasta, kutsuin puhujiksi myös muita vammaiskulttuurin tekijöitä, emännöin yksityistilaisuuksia ja yritin olla paikalla lähes joka päivä. Keskustelemassa, kohtaamassa ja inspiroitumassa. Jos voisin muuttaa asioita, ehdottaisin esim. KELA:aa ja TAIKE:a budjetoimaan yhdessä "Näyttelyiden/esitysten saavutettavuusapupisteen" vastuuntuntoisille taiteilijoille. Paikan, josta yksittäinen järjestöjen ja yritysmaailman ulkopuolella toimiva taiteilija voisi tilata viittomakielentulkin tai kuvailutulkin avajaisiin/paneelikeskusteluun/opastukselle, kun sille on perusteltu tarve. Tai teettää näyttelyteksteistä pistekirjoitustulosteet. Tällä hetkellä esim. tulkkien korvaukset ovat yksittäisille taiteilijoille liian suuret, mutta on todella kurjaa joutua sanomaan vieraille, että heidän on käytettävä omia niukkoja tulkkituntejaan. KELA:n budjetissa muutaman näyttely/performanssi yms. tulkkauksen lahjoittaminen taiteilijoille tuskin edes tuntuisi.

taiteellavoivaikuttaakone.jpg