keskiviikko, 9. elokuu 2017

Näkymätön näyttely Parafesteilla 10.-12.8.

Näkymätön näyttely

Taidekeskus Ahjo 10.-12.8.

Joensuun Parafest​

 

Työryhmä:

Anu AaltonenTitta AaltonenRisto VuorimiesJenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen

 

Näyttelymme koostuu teoksista, jotka olisi voitu asettaa näytteille, mutta joita emme laita esille. Rikomme taiteen vastaanottamisen muotoa keskittymällä havaitsemiseen liittyvien aivorakenteiden stimulointiin kuulon avulla, koska illuusion kokemiseen ei tarvita näköaistia.

 

Näyttelyn teemoja ovat empatia ja solidaarisuus. Empatian ja solidaarisuuden näkyvät muodot kuten ystävällisyys, yhdessäolo, vastavuoroisuus ja velvollisuuksiin sitoutuminen ovat mielen toteuttamia informaation käsittelyn ja valintojen prosesseja. Voivatko ne olla olemassa ja välittyä jäädessään puheen tasolle?

 

Ajatus näyttelystä syntyi kun kuvailimme toisillemme keskeneräisiä teoksia. Työryhmästä kuvataiteilija Titta Aaltonen oli tarkkaillut sitä, miten kuvat, joita luomme mielessämme vastaavat todellisuutta. Päätimme tutkia, millainen näyttelykokemus syntyy, jos visuaalisuudesta luovutaan kokonaan. Näyttely osallistuu myös keskusteluun kuvataiteen saavutettavuudesta erityisryhmien kannalta. Millaista olisi kokea yhdenvertaisesti kokonainen taidenäyttely, jossa kukaan ei voi nähdä teoksia?

 

Näyttelyssä käytetty kuvailutulkkaus on kerrontatekniikka, jossa kuvailija kääntää visuaalisen sisällön sanoiksi ja tuottaa puheella näönvaraisesti havaittavaa tietoa siitä, mitä tapahtuu, missä, keiden toimesta ja miten. Perinteisesti kuvailutulkkaus on mahdollistanut näkövammaisille sellaisten kulttuurielämysten kokemisen, jotka muutoin olisivat saavuttamattomia. Itsenäisenä taiteen kokemisen muotona se ei ole tavoittanut Suomessa näkevää yleisöä toisin kuin esim. Yhdysvalloissa, jossa elokuvien kuvailutulkkauksia kuunnellaan ilman visuaalista sisältöä vaikkapa auton ratissa. Näkymätön näyttely on suunnattu kaikenlaiselle yleisölle näkevistä näkövammaisiin. Rikomme oletuksen, että kuvailutulkkauksessa olisi kyse vain siirtymästä taidemuotojen välillä koska uskomme siihen myös itsenäisenä taidemuotona.

 

Parafesteilla Näkymätön näyttely on kuunneltavissa pimeässä tilassa muutaman teoksen jaksoissa 10.-12.8.2017. Esitykset kestävät n. 20 minuuttia ja niitä on 2 kertaa tunnissa.

 

Työryhmästä: 

 

Anu Aaltonen,

valmistui kuvailutulkiksi Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n järjestämästä koulutuksesta 2005 ja toimii aktiivisesti kuvailutulkkina sekä kouluttajana. Hän edustaa kuvailutulkkeja Näkövammaisten Kulttuuripalvelun ja Näkövammaisten Keskusliiton kuvailutulkkaustoimikunnassa, jonka tehtävänä on edistää ja kehittää kuvailutulkkaustoimintaa Suomessa.  Aaltonen on filosofian maisteri vuodelta 2004 ja suorittanut 2014 yleisötyön johtajan tutkinnon Taideyliopisto Sibelius- Akatemiassa korkeakoulutettujen erikoistumisohjelmassa Yleisöyhteistyön keinot ja johtaminen. Anu Aaltonen toimii myös teatterilähtöisten menetelmien asiantuntijana ja on kouluttanut mm. Teatterikorkeakoulun aikuiskoulutusyksikön Taiteilija moniosaajana – teatterilähtöisten menetelmien 1,5-vuotisesta koulutuskokonaisuuden 2006-2007.  Hän toimii teatteriohjaajana ja on ohjannut Näkövammaisteatteria vv. 2004-2016.

 

Titta Aaltonen (www.artnotesart.wordpress.com) 

valmistui 2017 taiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden osastolta. Aaltonen on valmistunut kuvataiteen kandidaatiksi vuonna 2015 Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta ja filosofian tohtoriksi vuonna 2005 Helsingin yliopistosta. Aaltonen on osallistunut lukuisiin yksityis- ja ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla ja on tehnyt teoksen mm. Meilahden sairaalaan (2014). Aaltosella on lukuisia luottamustoimia: hän on mm. Kuvataideakatemian johtokunnan, Taideyliopiston yliopistokollegion ja Kansallisgallerian valtuuskunnan jäsen.

Risto Vuorimies

on suomalainen valokuvaaja, muusikko ja musiikkitoimittaja. Vuorimies on kuvannut levyjen kansia Love Recordsin artisteille ja yhtyeille, esimerkiksi Hurriganesille, Dave Lindholmille, Rauli Badding Somerjoelle ja Mikko Alatalolle. 1970-luvun alussa Vuorimies opiskeli valokuvausta Tukholmassa Christer Strömholmin ja Anders Petersenin johdolla. Opiskelutoverinsa Ben Kailan kanssa Vuorimies kuvasi tuolloin ruotsinsuomalaisia maahanmuuttajia, josta myönnettiin 1974 valokuvataiteen valtionpalkinto. Parikymmentä vuotta myöhemmin kuvista koottiin valokuvateos Siirtosuomalainen (Musta Taide, 1994). Vuorimies  oli perustajajäsenenä vuonna 1973 perustetussa SAFTRA-valokuvaosuuskunnassa. 2000-luvulla Vuorimies on tehnyt kirjoja, mm. Hirvi, älä tule tielle ja muita suomalaisia vinyylilevyn kansia (Johnny Kniga 2008).  Papá Monterona hänet tunnetaan kuubalaisen musiikin piireissä ja on laulanut ja soittanut Septeto Son- sekä Salsamania-yhtyeissä sekä tehnyt Cuba Libreradio-ohjelmia vuodesta 1987 alkaen. Kuuban kulttuuriministeri Abel Prieto on myöntänyt hänelle 2010 kunniakirjan kuubalaisen kulttuurin tunnetuksi tekemisestä.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (www.jenni-juulia.com, www.rampyla.vuodatus.net)

on toista vuotta Koneen Säätiön tuella työskentelevä tekstiili- ja käsitetaiteilija, joka tekee performansseja, installaatioita ja videoita vammaisten ihmisten osallisuudesta. 2016-2017 hänen näkövammaisuutta käsittelevä lyhytelokuvansa Illusionist´sVisions on esitetty San Franciscon World Film festivaaleilla, Show me Justice -festivaaleilla Missourissa sekä Cannesin Entr2´s Marches vammaiselokuvien festareilla. Jenni-Juulian performatiivisia puheenvuoroja on kuultu mm. Creative MorningsHelsingissä (2015) ja Nordisk Forumissa (2014). Hän on vetänyt yhteiskunnallisen taiteen työpajoja mm. Bosnia-Herzegovinassa, Virossa ja Kiinassa. Jenni-Juulia toimii Invalidiliiton valtakunnallisen naistyöryhmän puheenjohtajana. 2016 hän sai Nurmijärven kunnan kulttuuripalkinto Konstiniekan vammaiskulttuurin ja ihmisoikeuksien edistämisestä.

torstai, 20. heinäkuu 2017

Näyttely Tikkurilassa 21.7. - 13.8. Tervetuloa!

Jenni-Juulia_Kutsu_a-puoli.jpg

English och på Svenska, scroll down.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen näyttely 21.7. - 13.8.2017.
Galleria K on Vantaan Taidemuseo Artsin ja Vantaan Taiteilijaseura ry:n yhteinen taiteen tila.
Asematie 7, 01300 Vantaa.
(Tikkurila, kulmittain kaupungintalon kanssa, 300 m Tikkurilan juna-asemalta)

Avoinna ti-ke 11-17, to-pe 12-18, la-su 12-16.
Esteetön tapahtumapaikka.

Science fictionissa ennustetaan, että teknisesti edistyneet yhteiskunnat kykenevät tulevaisuudessa poistamaan vammaisuuden. Media uskottelee, ettei kukaan halua olla vammainen tai synnyttää vammaista lasta, jos kyse olisi valittavissa olevasta asiasta. Vammaisuus herättää kauhua ja torjuntaa. Ilmiönä se syntyy kuitenkin vasta sosiaalisissa suhteissa, ympäristön ja yhteisön reaktioista toimintarajoitteisiin. Vammaisuus on pikantti osa luonnon monimuotoisuutta. Se ei häviä kehoa tai geenejä manipuloimalla eikä yksilöön kajoaminen poista syrjintää. Maailmanlaajuisesti hyvinvoinnin lisäämiseksi pitää muuttaa kekseliäämmin asenteita ja rakenteita koko hyvinvointikäsitteen ympärillä.

Vammaisuus sopii kaikille - täydellisyyden häirintää -näyttely sisältää lyhytelokuvia, performanssitaltiointeja, installaatioita, tekstiiliveistoksia ja keskustelutilaisuuksia. Tule ajamaan kultaisessa pyörätuolikarusellissa, rapsuttamaan kuplaan eristettyä rampaa "Tickle the Crippled", ihmettelemään Saaren kartanon mailta löytyneen pyörätuolipensaan taimia ja kuuntelemaan, mistä 83-vuotias CP-vammainen mummo räppää. Näyttelyssä pyörii Illusionist´s Visions lyhytelokuva näkövammaisesta paralympialaisurheilija Ronja Ojasta, joka unelmoi viittomakielentulkin ammatista. Se on esitetty/esitetään 2016-2017 USA:ssa, Ranskassa, Brasiliassa, Kanadassa ja Puolassa. Näytteillä on myös Nurmijärven uutisissa törkytaiteeksi tituleerattu buffet kattaus vammaisiin naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Vammaispoliittisessa taiteessa pelottavinta on haastaa tahoja, joista on monin tavoin riippuvainen. Jännitettä lisää teosten suhde aikaan. Hehkutan yhteiskunnassa patologisoidun ilmiön hulluimpia ja parhaimpia puolia juuri nyt kun leikkaukset uhkaavat taas perusoikeuksiamme.

Vammaiskuvaus on lähes aina fyysisesti etuoikeutettujen ihmisten tuottamaa ja kertoo kuvitelmasta, millaista olisi olla vammainen tai vammautua. Toistuessaan stereotyyppiset fantasiat vaikuttavat myös meidän vammaisten ihmisten käsityksiin itsestämme ja tukahduttavat alkuperäisvammaisten tarinoita ja kuvastoa arvostettavasta ja luovasta tavasta elää ja toimia toisin. Meillä syntymävammaisilla ei ole kehossamme aistia, joka jatkuvasti monitoroisi myyttisestä normista poikkeamista. Ulkoa asetetun anomalian kyseenalaistaminen on identiteetin kannalta tärkeää. Tulevaisuuden hybridisessä, ihmisistä, kyborgeista ja roboteista koostuvassa maailmassa on toivottavasti enemmän tilaa uusille elämisen, osallistumisen ja työn tekemisen muodoille - toisin sanoen - vaihtoehtoisille tavoille olla ihminen.

Näyttelyyn on saatavana ilmaisia opastuksia ryhmille (soita tai meilaa toivomastasi ajasta 050-3456934 tai s-postilla etunimeniväliviivankanssa(kiemura)etunimeniväliviivankanssa.com

Näyttelyn teosten syntyä ovat tukeneet Koneen Säätiö 2016 ja 2017 sekä Taiteen edistämiskeskus 2015.

Avajais1.jpg

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, utställning.

Galleri K är Vanda Konstmuseum Artsis och Vanda Konstnärsgille rf:s gemensamma utrymme för konst.
Stationsvägen 7, 01300 Vanda 200 meter från Dickursby järnvägsstation.
Tillgänglig plats för alla slags evenemang.

Öppen tis-–ons. 11–17, tors.–fre. 12–18, lör.–sön. 12–16.
Gratis utställningsvisningar kan bokas för grupper
Förfrågningar tfn: 050-3456934 eller jenni-juulia(symbolen)jenni-juulia.com

Inom science fiction förutspås att framtidens alltmer tekniskt framstående samhällen kommer att kunna avlägsna handikappen. Media invaggar oss i förvissningen om att ingen skulle vilja vara handikappad eller föda ett handikappat barn om det skulle gå att välja. Ett handikapp väcker fasa och avvärjningsreaktioner. Som fenomen uppstår ett handikapp först i och med social växelverkan, genom omgivningens och samfundets reaktioner på funktionella begränsningar. Handikappet utgör en pikant detalj i naturens mångfald. Det försvinner inte genom att kroppen eller generna manipuleras. Ingrepp som individen utsätts för, bidrar inte att trolla bort diskrimineringen. För att välfärden skulle öka jorden runt borde attityderna och strukturerna kring hela välfärdsbegreppet ändras på ett mer kreativt vis.

Utställningen ”Handikapp lämpar sig för alla – utfasning av fullkomligheten” omfattar kortfilmer, performansinspelningar, installationer, textila skulpturer och debatter. Passa på att ta en åktur i den gyllene rullstolskarusellen, prova på att killa den handikappade som isolerats i bubblan ”Tickle the crippled”, förundra dig över plantorna från rullstolsbusken som hittats på Saari gårds marker och lyssna till vad en 83-årig CP-handikappad dam rappar om. Under utställningen visas kortfilmen Illusionist´s Visions som handlar om den synskadade paralympikern Ronja Oja som drömmer om ett jobb som teckenspråkstolk. Filmen har visats och kommer att visas under 2016 och 2017 i USA, Frankrike, Brasilien, Kanada och Polen. Utställningen visar också en uppdukad buffet om det våld som handikappade kvinnor utsätts för och som i Nurmijärven Uutiset kallades för snuskkonst.

Det mest skrämmande i handikappolitisk konst är att utmana de instanser som man på många vis är beroende av. Spänningen intensifieras genom verkens relation till tiden. Jag tar till brösttonerna när det gäller de galnaste och bästa sidorna av ett fenomen som patologiserats i vårt samhälle just nu, när nedskärningar igen utgör ett hot mot våra grundläggande rättigheter.

Beskrivningen av handikappade skapas så gott som alltid av fysiskt privilegierade människor och återger en föreställning om vad det är att vara handikappad eller bli handikappad. När de stereotypa fantasierna upprepas innebär det att de också påverkar den självuppfattning vi handikappade har och förkväver de historier och de bilder av ett värdigt och skapande sätt att leva och verka på ett annorlunda vis, som de som från början är handikappade kunde ha att erbjuda.
Vi som fötts handikappade har inget sinnesorgan i våra kroppar som kontinuerligt kunde läsa av avvikelserna från den mytiska normen. Att ifrågasätta den anomali som man pådyvlats utifrån är väldigt viktigt för ens identitet. I framtidens hybridiserade värld som består av människor, cyborger och robotar kommer det förhoppningsvis att finnas mer utrymme för nya former att leva, delta och verka på – med andra ord plats för alternativa sätt att vara människa på.

För skapandet av verken har stöd getts av Konestiftelsen åren 2016 och 2017 samt av Centret för konstfrämjande år 2015.

20374480_10209820377681684_1160890190482

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen exhibition 21 the July - 13 th August 2017
Galleria K, Asematie 7, 01300 Vantaa
(300 meters from Tikkurila train stop, diagonally with the City Hall).

Open tue - wed 11-17, thu - fri 12-18, sat - sun 12-16.
Accessible event.

In science fiction it is predicted that technologically advanced societies are someday able to get rid of disability. Media leads the general public to believe, that no one would choose to live with disability or give birth to a child with disability, if there would be a choice. Disability is something horrifying that needs to be avoided. But actually it arises in social relations, from the environment and our reactions to impairments. Disability is a piquant component of biodiversity. As a phenomenon it does not disappear, even though we manipulate bodies or genes. Tampering with individual features does not eliminate discrimination. To increase over all well-being in this world, we should find smarter ways to change attitudes and structures around the whole concept of well-being.

Disability Works for All - disrupting purity -exhibition includes short films, performance videos, installations, fiber arts and discussions. You can take a tour in a golden wheelchair carousel, tickle the crippled in a bubble, look at seedlings of wheelchairs from an ancient wheelchair bush from Saari residence and listen a rap by the 83-year-old grandma with cerebral palsy. You can watch Illusionist´s Visions -film about paralympian athlete Ronja Oja who dreams about becoming a sign language interpreter. It is/will be shown 2016-2017 at the USA, France, Brazil, Canada and Poland. My installation about violence against women with disabilities is also exhibited - the one that was called "not art but a manifestation of sick mind" in Nurmijärven Uutiset newspaper.

In disability arts, the most frightening thing is to challenge those who you are dependent on. The time increases the tension. I highlight the craziest and best aspects of the phenomenon that has been pathologized by society - right now when the cuts of social security are once again threatening our fundamental rights.

The representations of disability are almost always produced by physically privileged people and based on imagination - how is it like to live with an impairment or get one. Repeated stereotyped fantasies affect also our perceptions about ourselves and take space from respectable and creative stories and images about refined disability. People with inborn conditions do not have a sensor in body that constantly monitors how we differ from the imaginary norms. Questioning of anomaly that is set from outside is important for identity. Future world is a hybrical mix of human, cyborgs and robots so let´s hope that there is more room for new forms of life, participation and work - options for alternative ways of being a human.

I´m happy to provide free guided tours in the Gallery about the exhibition and it´s themes. Just call or send me e-mail to book time +358 50 345 6934 or jenni-juulia (curl)jenni-juulia(dot com).

The art works are produced with the support of Kone foundation 2016 and 2017, and Arts Promotion Center Finland 2015.

wheelcarousel_01.jpg

sunnuntai, 11. kesäkuu 2017

Illusionist´s Visions Cannesin Entre´s Marchesissa

airport.jpg
Aikainen halpislento välilaskuineen antaa mahdollisuuden markkinointiin.

Keväällä tuli tieto, että näkövammaisesta paralympialaisurheilija Ronja Ojasta kertova lyhärini Illusionist´s Visions on valittu Cannesiin Festival International Entr´s Marchesiin, joka järjestettiin samaan aikaan 70-vuotta täyttävän Cannesin elokuvafestivaalin aikana. Lähdimme Ronja kanssa paikan päälle ihastelemaan elokuvahumua ja kuinka ollakaan osuimme vapaapäivänä Formula 1 -kisojen ensimmäsiin harjoituksiin Monacossa.

Entr´s Marchesiin valitut elokuvat näkövammaisuudesta herättivät meissä hämmennystä. Yllätyimme, että vammaiselokuvien festivaaleilla esitettiin mm. pätkä, jossa äitinsä kanssa itsenäisestä liikkumisesta tappeleva nainen jää heti ulos ovesta astuttuaan auton alle ja alkaa nähdä. Mikä viesti näkövammaisille nuorille, että älkää nyt vaan yksin seikkailko tai käy huonosti. Myös se, mitä nainen näki, oli ihmettelyä, että tuoltako vanhemmat näyttävätkin, tuollaisiako ovat kaverit, näöllä havaittuna pitsa herättää ruokahalua jne. Ikäänkuin päähenkilön käsitykset ympäristöstä sokeana olisivat olleet puutteellisia tai jopa vääriä. Stereotyyppisen näkökulman vuoksi meille jäi epäilys käsikirjoittajien vammattomuudesta.

Toinen erittäin hyvin tehty, mutta eettisesti kyseenalainen elokuva sijoittui palkinnoille. Se alkoi lupaavasti kuvaamalla, miten vammaisuus ei tee kenestäkään pyhimystä ja että myös vammaiset ovat ovelia, häijyjä ja jopa ilkeitä. Mutta kun kaksi kolmannesta elokuvasta näytti, miten sokealle voi kostaa nimenomaan näkövammaa hyödyntämällä, meidän hymymme hyytyi. Ronja kysyikin, kenelle elokuva oli tarkoitettu? Meitä ahdisti katsoa, miten ihmistä ajelutettiin ympäri jalkapallokenttää väittäen, että ollaan moottoritiellä ja kun hänet puettiin ja meikattiin muka kauniiksi, vaikka todellisuudessa vaate oli läpinäkyvä ja kasvoille piirrettiin vampyyrimeikki. Ja tietenkin tämä nöyryytys tehtiin kavereiden edessä, jotka kuvasivat tilannetta kännyköillään.

Vaikka elokuvan loppu jäi meille kielihaasteiden vuoksi hieman epäselväksi (missä vaiheessa sokea teini oli oikesti tajunnut, että häntä kiusataan), paha mieli ei kadonnut. Aloimme miettiä, voitaisiinko vastaavalla tavalla toteutettua elokuvaa jostain muusta vähemmistöstä edes esittää julkisesti? Vaikka kuinka yrittäisi hakea suuria linjoja, että vammaiset nuoret ovat kuten muutkin ja että kiusaamista tapahtuu puolin ja toisin, kaikki sisarukset tappelevat ja ovat toisilleen kateellisia - miksi mässäillä iskulla vammaisen ihmisen puolustuskyvyttömimpään paikkaan? 

Reissu oli jokatapauksessa onnistunut ja meillä oli Ronjan kanssa hauskaa. Mitä nyt hiki nousi vuokra-auton upgradauksesta jättiläiseen, (muualla maailmassa olisin kiljunut riemusta, mutta Cannesissa!) jossa edes avainta ei tunnistanut avaimeksi ja jonka kolmen näytön asetuksista ei löytynyt kieliasetusten vaihtoa (ranskan pikakertauskurssi siis). Onneksi oli invalätkä sekä uskomattomat parkkitutkakamerat, joilla veivasin ja veivasin laivaa pysäköintihallien invapaikoille (normaaleille emme olisi sitä ikinä saaneet kääntymään!) ilman naarmun naarmua.

Monacossa pääsimme formularadan yli Casinolle, mutta emme rantaan saakka ilman pääsylippuja. Hulina oli melkoinen, samoin autojen jyrinä, jota salakuvasin muutaman pressun raosta. Hauskinta oli pelata Ronjan kanssa rulettia sekä käydä hypistelemässä nelinumeroisilla hintalapuilla varustettuja pukuja ja kenkiä luksusputiikeissa. Tunnustan, että yksin liikkuessani en ole ikinä kehdannut edes mennä niihin sisään, mutta nyt kiersimme vaivautuneiden myyjien ympäröimänä vaikka kuinka monta liikettä. Hymyillen koskettelimme kaikkea ja kuvailin Ronjalle yksityiskohtia suomeksi eikä meitä estelty tai ajettu pois, vaikka meistä taatusti näki, ettemme pystyisi ostamaan mitään. Paitsi lopulta pienet kultahipuilla koristellut leivokset!

Muistoja.jpg

lauantai, 20. toukokuu 2017

Souvenir nyt tuubissa

Tiistaina 16.5. Tukholmassa Interrogating Prostheses konferenssissa ensi-iltansa saanut tanssivideo on nyt myös YouTubessa. Tapahtuman olivat järjestäneet Nordic Network Gender, Body, Health yhteistyössä Tukholman yliopiston Gender Studies ja SKOK sekä Bergenin yliopisto.

Tanssijat.jpg

Videon alussa kuullaan huhtikuun lopulla Sambian Chongwessa järjestetyssä ZNAPD:n vammaisten naisten seminaarissa laulettua musiikkia. Kukkivat puut taas kuvasin University of Central Missourin kampuksella Show me Justice -festivaalin yhteydessä.

Tukholman konferenssista jäi matkaan monia teosideoita, joista muutama varmasti nähdään jo heinäkuussa Galleria K:n näyttelyssä Vantaalla. Kiitos Margrit Shildrickin, näyttely sai myös alaotsikon: Disability Works for All - Disrupting purity. Sitä ennen piipahdamme vielä Ronja Ojan kanssa Cannesissa Entr2´s Marches vammaiselokuvien festareilla.

palaute.jpg
Esiintyminen, varsinkin vierailla kielillä jännittää yhä kamalasti, mutta palaute lämmittää.

torstai, 11. toukokuu 2017

Parasiittiproteesien tanssi

Kiitos upeat naiset Synnove Lehtonen ja Anna-Stina Lindén maanantaisista videon kuvauksista. Kiitos myös Helsingin Invalidien yhdistys ry:lle tilasta, ZNAPD:n naisille musiikista ja Riitta Skyttille kuvausavusta. Lopputulokseen on vaikuttanut villi huhtikuuni. Missourissa kukkineet puut ja pixillaatiotyöpaja, Sambialaiset batiikkikankaat ja voimauttava yhteislaulu.

Ensi viikolla näytän uuden videon Tukholmassa Interrogating Prostheses seminaarissa. Kuvaamamme video haastaa käsityksiä ihmiskehosta. Koska proteesit ovat yksi nopeimmin kehittyvistä apuvälineistä, haluaisin ennustaa, että pian me kaikki jonotamme bionisia hermoverkoilla ohjattavia lisäraajoja voidaksemme plarata puhelinta ruokaa laittaessa tai pysyäksemme paremmin pystyssä hulppeilla koroilla. Robottikinttujen ja käpälien tarpeen tunnistaminen edellyttää vain luopumista kuvitelmasta, että ihmisen raajojen määrä olisi lukkoon lyöty vakio.

Kun proteesit yleistyvät, myös vaate- ja kenkäteollisuus ovat uusien haasteiden edessä. Ehkäpä seuraavaksi ompelen itselleni nelilahkeiset housut voidakseni kipsutella korkkareilla aina kun siltä tuntuu.

Teasereitä voi kurkistaa Instagramissa. Eka ja toka.

TANSSI9c.jpg