Keittiöön on ilmestynyt pino. Se ei ole taideteos, hirsimökki, ladontaharjoitelma, puristin, leikkikehä, seurapeli, vitriinikaappi, sienikuivuri, kasvihuone, labyrintti kotihiirille, säilytinjärjestelmä eikä jätepaperiastia. Vaan meidän lasikuistin sisäikkunat, jotka odottavat ensimmäisen maalikerroksen kuivumista.

773483.jpg

Kun säilöntäkausi on näin heinäkuussa parhaimmillaan, mekin valmistaudumme talveen. Itseasiassa veistimme pokat hurjalla kiireellä jo viime syksynä, oikein perinteisillä sormiliitoksilla, mutta talvi tuli ennenkuin ehdimme hankkia niihin lasit.

Kuistin pokapinoon kyllästynyt Prinssi tarttui toimeen ja nyt on joka ruudussa ihanantuoksuisella pellavaöljykitillä kiinnitetty lasi ja ensimmäinen maalikerros. Koska Uulan pellavaöljymaali kuivuu hitaasti, pokat odottelevat näin somassa pinossa keittiössä päivän - kaksi, että ne voidaan maalata toiselta puolen. Ennen toista maalikerrosta.

Alan olla täysin hurahtanut perinnerakentamiseen, vaikka seurasin ikkunoiden viimeistelyä vain sivusta. Ikkunakitistä saa ihanaa muovailuvahaa, vanhat koristeelliset kulmaraudat herättävät mökkimuistoja ja ennenkaikkea käsintehdyn jäljen näkeminen sanoinkuvaamattomia hellyydentunteita.

Kun vielä saamme nämä paikoilleen, vanhat pitsiverhot ripustettua ja pelargoniat ikkunalaudoille...

Lisäys 27.7. Joku muukin on hurahtanut vanhoihin konsteihin niin, että lupaa laittaa pinkopahvit jopa linnunpönttöön. :-)

Lopuksi vielä teemaviikon pakollinen muistutus: "Minä en asioi ABC:llä".

773517.jpg