Lupasin Hanasaaren ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen järjestämässä Muotoilun etiikka -seminaarissa tehdä ehdotuksen ammattiosaajien sekoittamisesta.

IKEA:n pakolaistaloja suunnitellut Johan Karlsson kertoi hankkeesta, jossa yritykset saivat kolmen kuukauden ajan kokeilla ilmaiseksi, mitä muotoilija voi saada yrityksessä aikaan.

Tästä inspiroituneena mietin, minkä verran työpaikkojen kulttuurista saavutettavuutta voisi laajentaa koskemaan työntekijöiden ominaisuuksien ja taustojen lisäksi erilaisia koulutuksia? On vielä helppoa kuvitella muusikko päiväkotiin tai sairaalaan, mutta mitä kaikkea ohjelmoija saisi aikaan leipomossa? Copywriter lakiasiaintoimistossa? Dramaturgi elintarviketeollisuudessa? Konservaattori kauneushoitolassa? Floristi valtamerialuksella?

Taide- ja muotoilukouluissa muodostetaan työpareja ja kollektiiveja mahdollisimman samankaltaisten ihmisten kesken. Näyttelyihin ja kilpailuihin osallistutaan porukalla, jonka ajatusmaailmat ja teokset sopivat yhteen. Olisiko hedelmällisempää pyrkiä toimimaan ajoittain päinvastoin?

Turun yliopiston hoitotieteeseen väitöstyötään tekevän Sanna Koskisen tutkimukseen kuuluu kokemusasiantuntijoiden käyttö sairaanhoitajaopiskelijoiden koulutuksessa. Hän on ottanut ikäihmisten hoitoon liittyviin ryhmätöihin opettajiksi yli 70-vuotiaita vapaaehtoisia. Looginen ja erinomainen ratkaisu, jossa uskomattomalta tuntuu vain se, että näin toimitaan vasta nyt. Vammaiset ihmiset ovat vastaavalla tavalla aliedustettuina meille tarkoitettujen palveluiden, apuvälineiden ja asumisjärjestelyjen suunnittelussa. Mitä tapahtuisi, jos kaikkiin huonomaineisiin julkisiin palveluihin ja yrityksiin päästettäisiin joksikin aikaa töihin aivan kaikenlaisia ihmisiä, jotka haluavat osallistua niiden parantamiseen? Uteliaisuudesta, kokemuksen innostamina, untuvikkoina, idealisteina, kriitikoina ja kehittäjinä?

Nyt kun työttömiä ollaan patistamassa ottamaan kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen vastaan mitä tahansa työtä niin mietin, voitaisiinko pakottamisen sijaan käynnistää vapaaehtoinen "toisenlaiseen työelämään tutustumisen" -hanke? Tavoitteena luovuuden lisääminen, rutiinien ravistelu, kyseenalaistaminen ja kokemusasiantuntijuuden arvostuksen nosto. Yrityksiä houkuteltaisiin (esim. palkkatuella) avaamaan ovia eri ammattiryhmien edustajille ja antamaan ihmisille mahdollisuuksia tulla näyttämään osaamistaan epätyypillisissä ympäristöissä. Vastaavasti työttömiä, vastavalmistuneita, nuoria ja alan vaihtoa suunnittelevia autettaisiin hakeutumaan heitä kiinnostaviin työpaikkoihin koulutuksesta ja kokemuksesta riippumatta. Olennaisinta olisi antaa uudelle työntekijälle mahdollisuus löytää se juttu, jota hän haluaa hankkeen aikana yrityksen hyväksi tehdä. En halua lisätä työsyrjinnän vuoksi siivoavia insinöörejä vaan verkostoja ja kohtaamisia, joiden jättämistä jäljistä versoaisi jatkossa ennennäkemättömiä palveluita ja keksintöjä.

Meillä oli aikoinaan työpaikan kahvipöydässä kilpailu siitä, kuka keksii hulluimman yhdistelmäammatin. Karjalohjan työkeskuksen herrat nikkaroivat oveeni palkinnoksi kyltin: Kätilö-haudankaivaja.

resizer.php-normal.jpg
Sue Austin, Baletti Punaisessa meressä.