Kritisoin jo 1.2.2007 tanskalaisen suunnittelijan Sussanne Koefoedin kansainväliseksi ISA-symboliksi vakiintunutta pallopääukkelia tietämättä, että sen muuttamisen puolesta on kampanjoitu jo pidempään.

Erityisesti Kanadassa on kiinnitetty huomiota hahmon passiivisuuteen. Tikku-ukkohan ei tee elettäkään kelatakseen itse tuoliaan vaan antaa ymmärtää olevansa työntäjän tarpeessa. Aktivistit toivovatkin, että selkäsuorana istuva jäykistelijä vaihdettaisiin hieman eteenpäin kumartuneeseen ja vauhdikkaamman oloiseen tyyppiin. Näin osoitettaisiin, kuka pitää pyörät liikkeessä ja määrää viimekädessä itse omasta liikkumisestaan.

Koska merkillä viitataan usein ylipäätään kaikkeen vammaisuuteen tai vaihtoehtoisesti esteettömyyteen, se on symboliikassaan kerrassaan epäonnistunut, koska vain 5% vammaisista liikkuu pyörätuolilla. Kuinkakohan moni ISA-tarran ovensuuhunsa liimannut yritys tai yleisökohde on oikeasti muistanut luiskan rakennettuaan tai kynnykset poistettuaan tarkistaa, että esim. induktio- ja palvelusilmukat ovat toimintakunnossa, näkövammaisten liikkuminen on turvallista tai että edes vaatenaulakoihin ylettyy lyhyempikin kävijä?

1518785.jpg

DBA Inclusive Desing Challengessa 2006 tehtiin ehdotus uudenlaisesta logosta, jossa kaksi nuolta, (joista toisesta puuttuu yksi sakara), pitävät toisiaan kädestä ja muodostava "mobilityyn" -viittaavan M-kirjaimen. Merkillä haluttiin muistuttaa yleisesti kaikkien ihmisten ajoittaisesta avuntarpeesta ja kannustaa avun tarjoamiseen. Hyvästä yrityksestä huolimatta vaihtoehto ei aivan vakuuta allekirjoittanutta, koska nuoli liittyy mielikuvissa aina ensimmäiseksi suuntaan tai kulkureittiin.

Niinpä heitänkin logosuunnittelijoille haasteen kansainvälisestä kaikki vammaryhmät käsittävästä esteettömyysmerkistä, jolla jyrättäisiin vanha, väsynyt ja arvonsa menettänyt tikku-ukko kauan kaivatulle eläkkeelle.