Taiteen on todettu vaikuttavan minäkuvan kehittymiseen ja ihanneminän käsitykseen. Persoonan, ajattelun ja harrastusten osalta useimpien meistä on helppo löytää samastumisenkohteita ympäristöstämme. Vartalon kohdalla vammaistaiteen näyttely voi olla toisille ainoa paikka, jossa ei tarvitse peilata itseään vammattomiin.

Pyrin keräämään blogiini kuvia vammaisia esittävästä taiteesta, sekä kirjoituksia, tutkimuksia, ajatuksia, mielipiteitä ja kritiikkejä.

17227.jpg

Kuvassa R.Skytt:n kollaasi, jonka keskellä osa teoksestani Bubble Wrap 2003. Suojapuku on suunniteltu vahvistamaan osteogenesis imperfectaa sairastavan ihmisen turvallisuudentunnetta. Hauraat luut tuovat jokapäiväiseen elämään terveyden menettämisen uhan, johon etsin ratkaisua. Käytin materiaaleina kuplamuovia, höyheniä ja styroxlastuja. Mallisto on kuvattu sukulaisteni yllä, koska halusin varustaa heidät pärjäämään "kovassa maailmassa". Puvut ovat sukua funktionaalisille älyvaatteille, joilla tarkoitetaan esimerkiksi vahingoittumista estäviä, lämpöä sääteleviä tai elintoimintoja mittaavia asuja.

Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa tänä syksynä erityisesti katse ja vastakatse vammaistaiteessa. Koska mielestäni sillä, että taideteoksessa voimaannuttavasti katsoo juuri vammainen, voi olla jopa yhteiskunnallista merkitystä. Vastakatseella vammaiset taiteentekijät voivat yrittää horjuttaa käsityksiä heikommasta, alempiarvoisesta ja avun varassa elävästä ihmisryhmästä. Vammaistaiteessa vastakatseen tiedostaminen on mitä suurimmassa määrin valtakysymyksen tiedostamista.

Vammaisten kuvaamistavoissa on kuitenkin paljon stereotypioita ja ristiriitoja, joita tulen käsittelemään seuraavissa kirjoituksissani. Siksi, että olen ärsyyntynyt kuvista ja teksteistä, joissa vammaiset esitetään söpöinä sukupuolettomina puutarhatonttuina, sirkuskääpiöinä ja herttaisina hassuina nukkeina.

Jos olet kuvitellut, että vihaisia ja vaarallisia vammaisia on vain kauhuelokuvissa, sinun kannattaa seurata tätä blogia.