Olen viettänyt 2,5 antoisaa vuorokautta kummipoikani kanssa ja oppinut, ettei 10kk ikäisen kanssa jää aikaa edes s-postin lukemiseen, postaamisesta puhumattakaan. Pääsin kokeilemaan myös sankariäitiyttä puskiessani kyynersauvojen kanssa lastenvaunuja lumisateessa auraamattomalla kadulla kauppakassin kanssa ylämäkeä koiran fleksi taskunreunaa nykien. Lupaan 100 papukaijamerkkiä jokaiselle vammaiselle äidille, joka tekee niin päivittäin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kommenteissani jonottaa vastaamattomia meemejä ja päätin aloittaa omituisista tavoistani. Vaikka itse kerjäsin päästä osallistumaan, huomasin asiaan paneutuessa olevani niin omituinen, että olen menettänyt suhteellisuudentajuni omituisuuteen. En rehellisesti sanottuna oikein tiedä, mikä on muiden ihmisten mielestä todella omituista ja mikä vain erilaista asioiden hoitoa.

 

1. Ystävieni mielestä ehdottomasti omituisin tapani on jo nimetty lähipiirissä "selittämisen armolahjaksi". Ilmaisen puhuessani asiat kummallisessa järjestyksessä aloittaen perusteluilla ja sivulauseilla ikään kuin olettaen kaikkien tietävän varsinaisen päälauseen sisällön. Kun pyysin apua omituisten tapojeni listaamiseen ja kysyin, että onko selittämiseni todella niin omituista sain seuraavan palautteen: "MITÄ!?? Ettei muka ole omituisuus!? Armoa! Se on omituisuuksien omituisuus!" Yleisön pyynnöstä siis tunnustan, että selitän tarpeen tullen vaikka ympyrät neliöiksi.

 

2. Syön hampurilaispaikoissa ranskalaiset perunat dipaten ne pehmikseen ja kinuskikastikkeeseen. Pidän suolaisen ja makean yhdistelmästä.

 

3. Käytän hampaitani aina ensimmäisenä kaiken katkomiseen ja aukirepimiseen. Turvaudun saksiin vasta viimekädessä. Olen aina hoitanut kynteni puremalla, tosin varpaankynsiin ole ylettynyt enää viimeiseen 10 vuoteen. Ommellessa katkon ompelulangat, kirjontalangat, villalangat, siimat, kupari- ja hopealangatkin hampailla. Joskus hampaista irtoaa pieniä muruja, joten tapa voi tulla vanhemmiten kalliiksi.

 

4. Olen uskonnollinen ihminen, mutta saan puistatuksia uskonnollisten yhteisöjen puheista ja tavoista. Tunnen vastenmielisyyttä lähes kaikkia asioita kohtaan, joita uskonnon nimissä tehdään diakoniatyötä ja kodittomien ja huono-osaisien auttamista lukuunottamatta. Minulla on jääkaappimagneetti, joka kiteyttää hyvin tuntemukseni: "I've got nothing against God. It's his fan club I can't stand." Olen sitä mieltä, että Jumala ei ole niin tyhmä, että Hän ilmoittaisi pienelle ihmisryhmälle heidän olevan erityisesti Hänen valittujaan tai lopunajan kansaa. Koska Jumala jos kuka tietää, ettei ihminen osaa ottaa sellaista tietoa vastaan ilman, että pissi nousee hattuun. Ylemmyydentunteen seurauksiin törmää kirkoissa tämän tästä.

 

5. Pidän joulusta ja juhlapyhistä ja niihin liittyvästä koristelusta, valmistautumisesta, tuoksuista ja leipomisesta, mutta vietän ne mieluiten yksin kotona ilman ohjelmaa. Haluan edes silloin nukkua pitkään, lueskella kirjoja ja lehtiä, katsella rauhassa koristeitani ja polttaa kynttilöitä. Nautin siitä, että voin hiippailla koko päivän pyjamassa, herkutella oman aikatauluni mukaan, kylpeä pitkään, testata erilaisia voiteita ja naamioita, kuunnella radiota ja olla vastaamatta puhelimeen. Tehdä kaikkea sitä, mihin arkena ei ikinä ole aikaa. Ärsyynnyn puolivirallisista kyläilykutsuista ja siitä, että jouluna pitäisi pukea ja meikata ja lähteä ihmisten ilmoille vain siksi, että sitä kuuluu viettää toisten ihmisten kanssa.

 

Haastan tähän meemiin kaikki ne, joita kukaan ei ole vielä haastanut ja jotka haluavat osallistua. Jotta ketju jatkuu, niin haasteen vastaanottamisesta voi ilmoittaa kommenteissa.