Konstiniekka.jpg

Kiitos Nurmijärven kunnalle ja sivistyslautakunnalle Konstiniekka tunnustuksesta. Palkinto tuntuu erityisen hyvältä siksi, että kyse on valtaväestön jakamasta huomionosoituksesta. Ajattelin kertoa edustamastani marginaalista, mutta pysähdyin miettimään, voiko marginaaliksi kutsua ryhmää, johon kuuluu lähes 15% maailman väestöstä? Onneksi leveät marginaalit ovat mainioita piirtämiseen ja sivuhuomautuksiin. Kirjailen tähän Nurmijärven kohdalle suuren sydämen.

Kutsun itseäni alkuperäisvammaisten kulttuurin edustajaksi, koska tulen perheestä, jossa isän puolella on neljä sukupolvea näkövammaisia ja äidin puolella neljä sukupolvea haurasluisia ihmisiä. Jos kulttuurilaina sallitaan, olen aboriginaalivammainen. Siksi ihmettelen teoksissani usein sitä, miksei harvinaisia sairauksia suojella luonnon monimuotoisuuteen vedoten? Koska tiedän, että geenivirheet ja toimintarajoitteet sisältävät ennennäkemättömiä innovaatioiden siemeniä helppokäyttöisemmästä, kaikille saavutettavammasta yhteiskunnasta - ja vaihtoehtoisista tavoista olla ihminen. Aiheeseen liittyen kerään harrastuksena vammaisperheiden ja -sukujen tapoja, joiden innoittajina on ollut fyysinen, psyykkinen tai kognitiivinen erityisyys.

Taloudellisesti tiukkoina aikoina haluan puhua yhteiskunnassa patologisoidun ilmiön parhaista puolista, koska osallisuus ei ole vain kuulluksi tulemista vaan myös antavana osapuolena toimimista. Valitettavasti yhteiskunta ei yleensä odota meiltä vammaisilta mitään, vaikka moni meistä on melkoinen konstiniekka tekemään asioita uudella tavalla. Voisimme olla näkyvämmin mukana lukemattomilla elämänalueilla, rakentamiseen liittyvissä kysymyksissä, käyttöliittymien suunnittelussa tai sosiaalipalveluiden ja työelämän muutoksissa.

Tänä kesänä katselin Klaukkalan keskustassa, miten tasapainolaudat ja Segwayt tössähtelivät tasoeroihin ja korkeisiin reunakiviin. Ensi kesänä samojen haasteiden edessä ovat tasapainoskootterit, 2018 jo puettavat autot. Hoiva- ja siivousrobotit eivät pidä kynnyksistä yhtään enempää. Teknologia muuttaa fyysisesti etuoikeutetussa asemassa elävien ajatuksia ympäristöstä nopeammin kuin muutama vuosi sitten uskalsin unelmoida. Hoivan ja ikääntymisen ympärillä vellova keskustelu ei myöskään ole meille vammaisille mitään uutta, moni meistä on pohtinut hyvän elämän käsitettä, itsemääräämistä, medikalisoitumista, eutanasiaa ja vaippakiintiöitä vuosikymmenten ajan.

Taide tarjoaa mahdollisuuden visioida yhdenvertaisempaa maailmaa, jossa ketään ei jätetä yhteisten asioiden ulkopuolelle. Konstiniekan myötä jatkan intohimoisesti tarinoiden kertomista arvostettavasta, kiinnostavasta ja uutta luovasta tavasta elää ja toimia toisin. Erityisesti vammaisten tyttöjen, naisten ja äitien, sekä vammaisten omaishoitajien ja vanhusten soisin näkyvän monipuolisemmin yhteisessä kuvastossa ja keskustelussa. Kiitos jokaiselle upealle ihmiselle, joiden kanssa olen saanut viime vuosina tehdä yhteistyötä, jatkuvasti oppien ja kyseenalaistaen.

Sydämellinen kiitos myös puolisolleni Jormalle, omille sekä appivanhemmilleni, lapsilleni ja Koneen Säätiölle siitä, että ruuhkavuosien ja perheen yhdistäminen on ollut mahdollista. Kiitos Nurmijärven kulttuuripalveluille ja Aleksis Kiven seuralle hienosta konsertista ja mukavista juhlista.

konstiniekka3.jpg
Aleksis Kiven päivän juhlakonsertissa esiintyivät pianisti Maija Anttila, tenori Jyrki Anttila, sopraano Jenni Hietala ja basso Jaakko Ryhänen. Kuvat: Outi Mäkelä.