Käytin viimeisen reissupäivän Kemper Museum of Contemporary Artissa sekä Nelson Atkins Museum of Artissa. Jälkimmäisessä yllätti, miten hauskasti ja viihdyttävästi näyttelyt oli rakennettu. Molemmat ominaisuuksia, joita ei kehtaa pitää näyttelykriteereinä. Mutta joko olin hysteerisellä tuulella tai sitten tunnetuimmiltakin tekijöiltä oli tarkoituksella valittu esille töitä, jotka saivat hymyilemään. Katalogeissa tällaista perustelua ripustukselle ei kuitenkaan mainittu. Jäin miettimään, mitä noloa viihteellisyydessä lopulta on? Kun kiertää parissa kolmessa tunnissa muinaisesta Egyptistä halki Euroopan ja Yhdysvaltojen kansainväliseen nykytaiteen kokoelmaan, kepeydestä ei ollut haittaa. Vaikka olen katsellut muumioita Kairossa, jostain syystä keskellä Kansas Cityä törmään muumioon, jonka käärinliinan sidonta tuo pyhyyden sijaan mieleen Bondagen tai Christon.

Räpsin muistiinpanoiksi mm. inspistä viimeistelyn alla oleviin parasiittiproteeseihin.

jalat01.jpg

paras.jpg