Meidän piti matkustaa tänään Kynnys ry:n työporukan kanssa Tampereelle VR:n uudella Duetto Plus ravintolavaunulla. Olisimme syöneet, juoneet ja keskustelleet sen esteellisyydestä ja ideoineet, miten niistä saisi saavutettavat. Tie tyssäsi Tikkurilan asemalle. Meidän olisi pitänyt suostua menemään ravintolan sijaan pyörätuolipaikoille. Esteetön ovi laiturilta ravintolaan oli laitettu lukkoon, koska siinä oli ollut "jotain vinkumista". Henkilökunta ei suostunut tekemään poikkeusta, avaamaan tai edes kokeilemaan ovea, jotta olisimme päässeet sisään.

VR on kertonut konsultoineensa vammaisjärjestöjä vaunun suunnitteluvaiheessa. Tätä on vaikea uskoa. Sisäkautta vaunuun vievät portaat, palvelutiskin vieressä on kaide ja vaunun penkit on ruuvattu lattiaan. Yksinkertaiset muutokset, kuten kaiteen poistaminen, mahdollistaisivat esteettömyyden. Niitä on kuitenkin kieltäydytty tekemästä.

Lopulta junaan nousi vain kolme työntekijää, yksi avustaja ja lapsi, jotka pääsivät portaat ylös pepulla, kontaten tai kepin kanssa. Olin poikani kanssa mukana. Kuvasin matkasta oheisen videon.

vrvideo.jpg

VR on kuvitellut ratkaisseensa käsittämättömästi suunnitellun vaunun ongelmat poikkeusluvalla, jolla junan henkilökunta voi viedä alkoholijuomia pyörätuolipaikalla matkustavalle. Sitä, haluammeko syödä ja juoda vaunussa yksin tai luovuttaa rahaa virkailijan haltuun tuotteiden noutamista varten, ei ole missään vaiheessa kysytty. Ehdotus pyörätuolipaikalle tarjoilusta kertoo kyvyttömyydestä nähdä meidät yhteisön jäseninä, ystävinä, työtovereina tai perheellisinä ihmisinä, jotka haluavat syödä ja juoda yhdessä matkakumppaneidensa kanssa.

Vaunun suunnittelussa on ollut mukana LINK designin suunnittelijat Saara Anundin, Samuel Leinonen ja Piritta Winqvist, vastuualueinaan konseptointi, käytettävyystutkimukset, tila- ja valaistussuunnittelu sekä kalustemuotoilu. ”Vaunun parissa työskentely on tuntunut tärkeältä: olimmehan suunnitelleet yhdenlaista olohuonetta useille suomalaisille ja vähän meillä vieraileville ulkomaalaisillekin. 26 valmistettavaa vaunua tulevat toimimaan monien ihmisten kohtauspaikkana useamman vuosikymmenen ajan.” Saara Anudin miettii LINK:n verkkosivuilla.

Kuunneltuani kiehtovia esityksiä esimerkiksi Japanin julkisen joukkoliikenteen ratkaisuista en voi kuin ihmetellä, mitä käytettävyystutkimuksia vaunun suunnittelussa oikein on luettu tai tehty. Tietoa ja olemassaolevia esimerkkejä oikeasti kaikille ihmisille toimivista ratkaisuista ei maailmalta puutu.

Tänään pistin merkille, että pyörätuolipaikoilla ei ole opasteita siitä, että ravintolapalveluita voi ylipäätään pyytää konduktööreiltä ja että tuotteita saa invapaikalle vain käteisellä. Leikkivaunut sijaitsevat myös yläkerrassa, joten vammaiset lapset ja vammaisten vanhempien lapset eivät niihin pääse. Myyntikärryä varten uusien vaunujen sisäportaisiin - vaunujen välille - on kuitenkin hankittu lavallisia porrasnostimia, jotka eivät kuitenkaan mitoitukseltaan ja kantokyvyltään riitä (pienestä kiinni) pyörätuolien nostoon. Niihin on ollut tarvetta ja varaa.

Valtio-omisteinen VR syrjii ihmisiä. Valtio ei puutu asiaan, vaan vetoaa VR:n itsemääräämisoikeuteen. Valtion viranomainen Valvira puolestaan siunaa tämän menettelyn myöntämällä luvan tarjoilla vammaisille alkoholia omalle paikalle.

Olin ommellut koko porukalle ruokalaput rauhallista mielenilmaustamme varten. Niistä suurin osa jäi käyttämättä. Uusi yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan 1.1.2015. VR:n mielestä sen toiminnassa ei ole moittimista. Jos jonkun muun vähemmistön pääsyä ravintolavaunuun rajoitettaisiin vastaavalla tavalla, menettelystä nousisi suuri haloo. Meidän ihmisoikeuksiamme poljetaan surutta vielä 2015.

ruokalaput2.jpg

Joku olikin jo ehtinyt kommentoida uutisia, että VR:llä riittää selityksiä. Milloin kalusto on liian vanhaa ja milloin liian uutta toimiakseen...