Kuljin Ronjan, kameran ja uusimman teokseni "Taikahanskan" kanssa viime viikolla Kalliossa ja Itä-Helsingissä. Käsineestä lähtee kosketuksessa erilaisia ääniä. Huonokuuloisena oli kiehtovaa jutella Ronjan kanssa kuulemisesta ja asioista, joissa näkövammasta on hyötyä. Oma toimintakykyni laskee pimeässä, varsinkin kaatumisen pelossa. Ronjalle ei ole väliä, onko valoisaa vai pimeää.

Perkasin aihetta. Netissä näkövammaiset ovat listanneet paljonkin ominaisuutensa hyviä puolia (kommentteihin voi vapaasti jatkaa listaa): "Voi nukkua hyvin myös päivällä. Pääsee ensimmäisenä lentokoneeseen. Saan VIP kohtelua huvipuistoissa. Ei tarvitse miettiä voiko ottaa drinkin vai pitääkö pian ajaa autoa. Ei tarvitse nähdä itsensä eikä kavereiden ympärillä vanhenevan. Ei kiinnitä huomiota ihmisten ulkonäköön, kauneuteen tai etniseen taustaan. Voi keskittyä siihen, mitä ihmiset päästävät suustaan. Ei tarvitse etsiä valokatkaisijoita vieraissa paikoissa, varsinkaan vessoissa. Voi työskennellä sujuvasti pimeässä. Lukea peiton alla. Opastaa kavereita pimeällä ja säästää sähkölaskuissa..." Asioita, joihin minä ainakin toivoisin pystyväni.Mehu2.jpg

Ronja olisi halunnut opiskella viittomakielentulkiksi ja erikoistua tulkkaamaan puheesta viittomille esim. seminaareissa, teatterissa tai televisiossa. Nykyisen SORA-lainsäädännön vuoksi hänen ei ole mahdollista päästä edes alan kouluun. Lain tarkoitus oli estää työ- ja potilasturvallisuutta vaarantavien henkilöiden (vakava päihdeongelma, psykoottisuus jne.) pääsy tietyille aloille, mutta sitä on jo käytetty useaan otteeseen perusteena syrjiä vammaisia ihmisiä oppilasvalinnoissa.

En malta olla kuvittelematta, mitä menetetään kun ei anneta oletettavasti Suomen ensimmäisen sokon opiskella alaa. Tulkithan palvelevat myös kuulonäkövammaisia ja näkövammainen opiskelukaveri pystyisi kokemusasiantuntijana valottamaan näkövammaisuutta muille jo opintojen aikana eri tavalla kuin näkevät opettajat. Koulussa voisi syntyä uusia toimintatapoja oppia viittomia. Ronjan tavasta käyttää lihasmuistia voisivat hyötyä muutkin kehon kautta helposti oppivat.

Nykytekniikka mahdollistaa tietokoneen käytön silmän tai kehon liikkeitä kuvaavilla kameroilla (Wii ja muut pelit). Opintojen aikana joku voisi inspiroitua tekemään sovelluksen, jolla sokkokin voi harjoitella huulioita, katseen suuntaa ja viittomia. Ohjelman, joka helpottaisi puhevammaistenkin viestintää. Taktiilisesti viittovan tulkin työ olisi tunneilla jatkuvasti esillä jos Ronja käyttäisi opiskelutulkkia. Olisi myös kiintoisaa verrata, miten Ronja kuvaa ympäristöä kuulonäkövammaiselle näkevän tulkin sijaan. Ja mitä kaikkea muuta kuurouden ja näkövammaisuuden törmäyttämisestä syntyisi.

Valitettavasti tulkkikoulutuksesta ei ole toistaiseksi löytynyt kokeilunhalua.

Poika.jpg