Tervetuloa tutustumaan viiteen upeaan kansanedustajaehdokkaaseen, joilla kaikilla on omakohtainen kokemus blogin teeman mukaan vammaisesta vartalosta. He vastaavat nyt neljään ajankohtaiseen vammaispoliittiseen kysymykseen. Muutamaa vastausta olen lyhentänyt mahdollisimman hellävaraisesti.

Kuten olen monesti kirjoittanut, vammaisuus ei voi koskaan olla ainoa ihmistä määrittävä tekijä. Siksi linkitin ehdokkaiden vastauksiin omasta mielestäni kiinnostavia juttuja heidän nettisivuiltaan. Toivottavasti tutustutte linkkien avulla myös laajemmin näiden ehdokkaiden ajatuksiin.

1. Mikä on tärkein vammaispoliittinen kysymys, johon haluaisit eduskunnassa vaikuttaa?

360913.jpgJukka Kumpuvuori, 29, Vihreät, Turku. Oikeustieteen ylioppilas, avoliitossa, ei lapsia. "Aina kärryillä!"

Kuten pian loppuvalla vaalikaudella olemme nähneet, vammaisten henkilökohtainen avustaja -järjestelmä tulee olemaan seuraavan vaalikauden keskeisin vammaispoliittinen kysymys, joka on ratkaistava. Se mahdollistaa arjen sujumisen ja on vastaus myös vakavempiin ihmisoikeusloukkauksiin kuten vammaisten laitosasumiseen ja pakkokeinojen käyttöön.

360914.jpgKalle Könkkölä, 57, Vihreät, Helsinki. Toiminnanjohtaja Kynnys ry, avioliitto, ei lapsia. "Kallen päätä ei palella!"

Yksittäisistä kysymyksistä henkilökohtaisen avun järjestäminen on tärkein kysymys. Tavoitteeni on että tulevan vaalikauden aikana henkilökohtainen avustaja järjestelmä tulisi asteittain subjektiiviseksi oikeudeksi. Vuoden 2007 lopussa subjektiivinen oikeus koskisi niitä, jotka ilman apua ovat hengenvaarassa, 2008 lopussa niitä, jotka tarvitsevat runsaasti ja säännöllisesti apua ja 2009 kaikkia vaikeavammaisia.

360918.jpgKaisa Leka, 28, Vihreät, Porvoo. Sarjakuvapiirtäjä, graafikko, naimisissa, ei lapsia. "Yhteiskunnan tulee tarjota kaikille mahdollisuus toteuttaa itseään ja olla onnellisia riippumatta siitä, keitä he ovat: naisia tai miehiä, terveitä tai vammaisia, turkiseläimiä tai kansanedustajia."

Juuri nyt olisi tärkeintä saada turvattua vaikeavammaisten oikeus avustajapalveluihin. Ulla Anttilan kirjallisen kysymyksen aiheesta allekirjoitti vuonna 2005 yli 130 kansanedustajaa mutta silti lakimuutosta ei olla saatu aikaan. Tämä on tärkeä ihmisoikeuskysymys, vammaiset ovat tällä hetkellä epätasa-arvoisessa asemassa koska monet kunnat laiminlyövät velvollisuuksiaan järjestää niin avustajapalveluja kuin laadukkaita apuvälineitäkin. 

360921.jpgTerhi Pulli, 44, Kokoomus, Jyväskylä. Liikuntatieteen maisteri, kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen. Naimaton, ei lapsia. "Ihmisen kokoisia ajatuksia. Hyvän elämän puolesta."

Haluan olla vaikuttamassa vammaisten oikeuksia turvaavan lainsäädännön kehittämiseen. Tärkeimpänä yksittäisenä asiana näen henkilökohtaisen avun säätämisen subjektiiviseksi oikeudeksi sitä tarvitseville vaikeavammaisille henkilöille. Näen suurena ongelmana myös vammaisten henkilöiden köyhyyden ja työnsaannin vaikeudet. Kansanedustajaehdokkaaksi lähdin, koska turhauduin terveiden päättäjien kyvyttömyyteen edistää vammaisten henkilöiden perusoikeuksia. Olen huolissani yhteiskuntamme koventuneesta arvomaailmasta, jossa vammaiset joutuvat taistelemaan oikeuksistaan.

360924.jpgAnna-Maria Urhonen, 26, Vihreät, Tampere. Sosiaalipolitiikan ja teologian opiskelija, naimaton, ei lapsia. "Portaita on ihan liikaa kaikkialla."

Tällä hetkellä ajankohtaisin vammaispoliittinen taistelu liittyy henkilökohtaiseen avustajajärjestelmään. Henkilökohtaisesta avustajasta on tehtävä subjektiivinen oikeus. Toisaalta täytyy miettiä, miten käy niiden, jotka eivät voi tai halua toimia avustajan työnantajana. Muita olennaisia vammaispoliittisia kysymyksiä ovat sosiaaliturva, työllistyminen, esteettömyys (erityisesti joukkoliikenteen esteettömyyttä koskeva lainsäädäntö on puutteellinen) ja vammaislakien yhdistäminen. Tietenkin myös kaikkia muita asioita on tarkasteltava myös vammaisten ihmisten kannalta.

2. Miten vammaisten työllistymistä voisi mielestäsi edistää?

360914.jpgKalle Könkkölä
Erilaiset tukimuodot nykyistä joustavimmiksi, koskien myös eläkkeellä olevia. Välityömarkkinoiden kehittäminen. Tästä esimerkkinä D4- verkosto oy, jonka Kynnys ry on perustanut.

360918.jpgKaisa Leka
Nykyinen systeemi ei kannusta töihin, lyhyttä ja/tai osa-aikaista työtä ei kannata ottaa vastaan koska tulot saattavat pudota rajustikin kun tuet katoavat. Perustulojärjestelmä olisi reilumpi vammaisiakin kohtaan, koska siinä voisi luottaa siihen, että lyhyen työpätkän jälkeenkin perustoimeentulo on turvattu. Samalla valtio voisi tukea vammaisen työllistävää yritystä tiloissa mahdollisesti tarvittavissa muutostöissä kuten luiskien ja invavessan rakentamisessa.

360921.jpgTerhi Pulli
Vammaisten työllistyminen on tärkeää sekä suomalaisen yhteiskunnan, että vammaisten henkilöiden elämänlaadun ja elintason kannalta. Työllistyminen vaatii palkan ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen mahdollisuutta ja työlainsäädännön joustavaa soveltamista ja jossain määrin vammaisten positiivista erityiskohtelua. Mutta erityisesti vammaisten työllistymisen edistäminen alkaa yhteiskunnan asennemuutoksesta.

360924.jpgAnna-Maria Urhonen
Kaikkein tärkeintä olisi muuttaa asenteita, mutta se ei tapahdu hetkessä. Lainsäädäntöä muuttamalla ja rahaa jakamalla voi tehdä kuitenkin jotain. Meidän pitäisi päästä eroon käsityksestä, että palkkatyö ainoa arvokas asia, mitä voi tehdä. Yhteiskunnan pitäisi vihdoinkin antaa arvo ilmaiselle työlle: järjestötoiminnalle, lastenhoidolle, käsitöille, amatööritaiteelle jne. Perustulo olisi selkeä osoitus näiden töiden arvostamisesta.

Minä lähtisin ensin rukkaamaan sosiaaliturvaa sellaiseksi, että vammaisten ihmisten olisi kannattavaa ja helppoa ottaa vastaan työtä. Vammaisten ihmisten koulutustasoa pitäisi myös nostaa. Se on tällä hetkellä alempi kuin väestöllä keskimäärin. Koulutettu ihminen saa ainakin toistaiseksi töitä helpommin kuin kouluttamaton. Työpaikkojen esteettömyysratkaisujakin pitäisi tukea nykyistä enemmän. Tällä hetkellä esimerkiksi työvoimatoimiston kustantamia muutostöitä saa vain, jos on vakituisessa työsuhteessa ja silloinkin vain tiettyyn rahasummaan asti.

360913.jpgJukka Kumpuvuori
Vammaisten työllistymisen parantaminen lähtee koulutuksesta. Esteetön koulutus on taattava lähikoulusta korkea-asteen koulutukseen asti. Vammaiset eivät voi työllistyä, jos meillä ei ole asianmukaista mahdollisuutta opiskella. Toinen asia on yhdenvertaisuuslain toimivuuden parantaminen ja syrjintärikoksen laajentaminen oikeushenkilöihin. Työnantajien pitää ottaa vammaisia töihin, vaikka olisi rappusia tai muita esteitä muutettavana! Tässä valtion on tultava vastaan kustannuksissa.

3. Miten sinä ratkaisisit vaikeavammaisia vuosia kiusanneet kuljetusongelmat?

360918.jpgKaisa Leka
Itsenäinen liikkuminen
on niin tärkeä perusoikeus, että se on mahdollistettava vaikka siitä syntyisi suuria kuluja yhteiskunnalle. Erityisesti nuorten ja työikäisten vammaisten on saatava liikkua vapaasti kodin ulkopuolella omien aikataulujensa mukaan. Helsingissä käytössä oleva kuljetuksien yhdistely ei toimi ja kaupungin on myönnettävä kokeilun epäonnistuneen ja luovuttava siitä.

360921.jpgTerhi Pulli
Vaikeimmat kuljetuspalveluongelmat odottamisineen ja yhteiskuljetuksineen löytynevät Helsingin seudulta. Esimerkiksi Jyväskylässä kuljetuspalvelu toimii tällä hetkellä hyvin, kun kaupunki joutui luopumaan vammaisten yhteiskuljetuksista ja tunnin odotusajasta. Nykyinen kuljetussopimus on kaupungille melko hintava, mutta meille vammaisille toimiva. Eli kukin vammainen saa kulkea omalla taksilla/ invataksilla oman aikataulunsa mukaan.

360924.jpgAnna-Maria Urhonen
Lopettaisin ensimmäiseksi STM:n tuet matkojen yhdistelylle. Ministeriö on suurin syyllinen siihen, että matka-asiat hoidetaan miten sattuu. Pitäisi panostaa julkisen liikenteen esteettömyyteen. Suurin haaste ovat pitkän matkan bussit.

Taksimatkojen osalta järkevintä olisi palata systeemiin, jossa vammaisille ihmisille annettiin oikeus käyttää tietty määrä taksimatkoja kuukaudessa. Taksi tilattiin tai otettiin tolpalta ja halutessaan sai käyttää tuttua taksia. Kehittäisin järjestelmää vielä niin, että matkoja saisi enemmän kuin 18 yhdensuuntaista kuukaudessa. Se on aktiiviselle liian vähän. Matkoja pitäisi voida käyttää myös oman kotikunnan ja sen rajanaapurien ulkopuolella. On melko arveluttavaa kuvitella, että vammaiset ihmiset eivät koskaan matkusta toisiin kaupunkeihin.

Liikkuminen ei ole ylellisyyttä, vaan ihmisoikeus. Ei meitä niin monta ole, että Suomi menisi meidän matkojemme takia konkurssiin.

360913.jpgJukka Kumpuvuori
Vammaisten kuljettaminen ei voi olla samanlaista kuin pakettien kuljetus! Tarvitsemme yksilöllistä palvelua ja meillä on siihen perustuslaillinen oikeus. Kuljetuspalvelukeskukset ympäri maata on saatettava inhimilliselle tasolle. Viranomaiset eivät saa olla liian kavereita palveluja tuottavien firmojen kanssa. Tässä on kyse meidän oikeuksistamme, ei konsulttien palkkioista!

360914.jpgKalle Könkkölä
MYK on epäonnistunut
. Järjestelmä on muutettava asiakaslähtöiseksi eikä yritys ja kuntalähtöiseksi. Ainakin Helsingissä on katastrofi, josta luottamusmiehet puoluekannasta riippumatta eivät piittaa. Vammaisista ihmisistä ei ole niin väliä.

4. Mitä mieltä sinä olet sikiöseulontaan ja vaikeasti kehitysvammaisten elvytyskieltoon liittyvästä keskustelusta?

360921.jpgTerhi Pulli
Sikiöseulonnoilla tai muillakaan toimenpiteillä ei pystytä eliminoimaan kaikkea vammaisuutta yhteiskunnastamme. Yhteiskunnan tulisi vammaisten eliminoinnin sijaan kehittää omia järjestelmiään vammaisten elämää ja elinoloja tukeviksi. Sikiöseulonnat ja elvytyskielto kertovat karua kieltään siitä, että ihmisarvo ei ole merkityksellinen muutoin kuin tuottavuuden näkökulmasta. Olen kutsunut erääseen viidestä hyvää elämää käsittelevästä keskustelutilaisuudestani tehohoidon ylilääkärin alustamaan terveydenhuollon eettisistä kysymyksistä, joihin myös nämä asiat sisältyvät.

360924.jpgAnna-Maria Urhonen
En ole seurannut elvytyskeskustelua niin paljon kuin olisi ehkä pitänyt. Ymmärtääkseni siinä on esitetty, ettei vaikeavammaisia lapsia pitäisi elvyttää. Olen ehdottomasti eri mieltä. Tällainen linjaus olisi erittäin vaarallinen ja ihmisoikeuksien vastainen. Minusta se kuulostaa suoraan sanoen joltain rasistiselta puhdistukselta. Ei mikään lääkäri ole kukaan sanomaan, että jonkun elämä kannattaa pelastaa, mutta toisen ei. Keskustelussa on käytetty myös sitä argumenttia, että elvyttämättömyys voisi säästää lapsen kärsimyksiltä, mutta minusta on parempi elvyttää varmuuden vuoksi kuin lopettaa mahdollisesti ihan hyvä elämä.

Sikiöseulontojen yleistyminen kertoo jotain yhteiskunnasta. Niin sanottua epätäydellisyyttä kestetään aina vaan vähemmän ja vähemmän. Huolestuttavinta on, että perheitä painostetaan seulontoihin. Niiden motiivi on myös taloudellinen. Eräs tamperelainen lääkäri laski muutama vuosi sitten, kuinka paljon rahaa menee yhden vaikeasti vammaisen ihmisen elämän aikana palveluihin yms. Se oli kamalaa! Näiden käytännön syiden ja periaatteideni nojalla olisin valmis vähentämään sikiöseulontoja tuntuvasti.

360913.jpgJukka Kumpuvuori
Olen sitä mieltä, että kun sikiölle aletaan antamaan ominaisuuksia, esimerkiksi vammaisuus, ja tällä perusteella ryhdytään raskaudenkeskeytystoimenpiteisiin, on kyse kielletystä syrjinnästä. Suomen aborttilainsäädäntö on tältä osin syrjivä ja vastoin pian voimaan tulevaa YK:n vammaisten ihmisoikeussopimusta.

On erittäin hälyttävää, että lääkärikunnan mielestä vaikeavammaisia lapsia ei tulisi tehohoitaa eikä elvyttää, koska heidän elmänsä tulisi olemaan kärsimystä tai että vanhemmille aiheutuisi kohtuutonta taakkaa. Kyse on ihmisoikeuksien toteutumisesta: Vaikeavammaisten tehohoito- ja elvytyskiellot ja niiden edellytykset tulisi tutkia kaikissa sairaanhoitopiireissä siten, että vammaiset olisivat mukana arvioinnissa.

360914.jpgKalle Könkkölä
Suhtaudun sikiöseulontoihin perin kielteisesti. Asiaa on vaikea lyhyesti perustella. Ihmisiä ei saa valita syntymään minkään ominaisuuden perusteella. Kyse on syrjinnästä. Elvytyskielto keskustelu omalla tavallaan osoittaa kuinka vammaisten ihmisten ihmisarvokin on koetteilla.

360918.jpgKaisa Leka
Aikuisena vammaisena pidän sikiöseulontoja ja elvytyskieltoja äärettömän loukkaavina. Kuka on määritellyt, että meidän elämämme ei ole elämisen arvoista? Mihin lääketiede aikoo vetää rajan "epätäydellisiä" sikiöitä eliminoidessaan? Saisinko minä syntyä, jos äitini odottaisi minua nyt eikä 70-luvulla? Ajatus maailmasta, jossa vain terveet saavat syntyä, on pelottava.

Tarvitsemme huimasti lisää vammaisia näkyviin asemiin sekä yritysmaailmassa että politiikassa, jotta negatiiviset asenteet hiljalleen murtuvat. Olen itse asettunut ehdolle vaaleissa siksi, että minusta eduskunnassa pitäisi olla enemmän nuoria naisia, ja edes yksi vammainen nuori nainen.