Näin ensilukemalta tulee mieleen, että olisipa tuo näppärä ratkaisu vaikkapa neliraajahalvaantuneelle. Toisaalta en voi olla leikkisästi kuvittelematta, mitä tapahtuisi, jos pyörätuoli todella pystyisi tulkitsemaan ajatuksia. Sitähän sanotaan, ettei niitä voi täysin kontrolloida.
Jos siis vastaan tulisi oikein vastenmielinen tyyppi, niin ajatuksia lukeva pyörätuoli luultavasti peruuttaisi kipin kapin takavasemmalle. Jos taas vammainen törmäisi kaupungilla suurimpaan idoliinsa, niin pyörätuoli liimaantuisi nolosti tämän kannoille.Entä jos olisi vaikka karkkilakossa ja alkaisi yhtäkkiä tehdä tolkuttomasti mieli suklaata? Pyörätuoli juuttuisi namihyllyn eteen kuin pikkulapsi. Tai jos olisi mennyt tylsiin juhliin vain kohteliaisuudesta, niin pyörätuoli kurvaisi ovelle aina kun kotiinmeno vilahtaisi mielessä.
Stressaantuneen vammaisen tunnistaisi edestakaisesta viuhahtelusta kaupungilla kun pyörätuoli yrittäisi hoitaa täydellisessä kaaoksessa mieleen pulpahtelevia tehtäviä ja velvollisuuksia. Pahimmillaan pakkomielteisesti ihastuneet vammaiset voisivat jopa hyytyä päiväkausiksi ihastustensa portinpieliin.
Kommentit