Maanantaina Helsingin Sanomissa julkaistu mielipidekirjoitukseni oli saanut sairaanhoitajat Annu Tuomaisen ja Leena Korkian kertomaan eilen oman kokemuksensa siitä, miten kuljetusPALVELUkokeilu sotkee heidän työtään ja nielee rahaa ja aikaa varsinaiselta hoidolta. Lainaan tähän heidän kirjoituksensa:

 

Hoitajien aika kuluu kuljetusten selvittelyyn.

(Helsingin Sanomat 15.3.2006)<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Onnittelut sosiaaliviraston kuljetuspalveluyksikölle! He ovat saaneet hommiinsa monta korkeasti koulutettua sairaanhoitajaa ja kehitysvammaisten ohjaajaa kuljetuspalvelukokeilun myötä. Se työaika, mikä meiltä ennen kului asuntolamme asukkaiden hoitoon, kuluu suurelta osin kyytien selvittelyyn.

 

Kuten Jenni-Juulia Wallinheimo kirjoitti (HS 13.3), liikuntavammaisten uudistetut kyytijärjestelyt eivät vieläkään toimi. Toimimattomuudesta kärsivät paitsi kyytiään kaipaavat vammaiset, myös hoitajan aikaa ja apua tarvitsevat asiakkaat asuntoloissa, vanhainkodeissa ja muissa hoitopaikoissa.

 

Hoitajilla kun taisi olla kiire ja liian vähän aikaa hoidettavilleen jo ennen kuljetuspalvelukokeilua.

 

Koko tämän vuoden ovat asuntolamme sairaanhoitajat tuhlanneet kallista työaikaansa puhelimessa roikkumiseen, asiakkaiden ja heidän kyytiensä paikallistamiseen sekä alati vaihtuvien ohjeiden omaksumiseen ja sijaisten perehdyttämiseen kuljetusasioissa.

 

Se, mikä ennen vei työvuorosta kymmenen minuuttia, lohkaisee siitä nyt usein tunnin. Eikö meidät ole koulutettu verorahoin tekemään jotain olennaisempaa kuin hoitamaan asioita, joiden tulisi toimia melkein itsestään?

 

Vammaisten elämä on hankaloitunut kuljetuspalvelukokeilun myötä. Jos heidän ongelmansa ja henkinen ahdinkonsa eivät havahduta ketään, kenties rahasta puhuminen havahduttaa.

 

Kuka laskee kaiken sen menetetyn työajan, joka tärvääntyy kuljetuspalveluun?

 

(Annu Tuomainen ja Leena Korkia, sairaanhoitajia, Helsinki)

 

Lämmin kiitos molemmille siitä, että he ovat jaksaneet kirjoittaa. Hoitajien työajan menetykset olivat esillä myös Transmationin aikaan eikä asiaan ole vieläkään tullut minkäänlaista muutosta.  Taksikyytejä käytetään paljon hoitolaitoksiin, joiden matkat eivät kuulu KELA:n korvauksen piiriin.

 

Palaan yhä siihen, että vaikka kuljetukset kuinka sujuvat lähes annetuissa (ei enää vammaisjärjestöjen hyväksymissä) tavoiteajoissa, ne eivät silti toimi käytännössä edes siedettävästi. Voin hyvin kuvitella, miltä hoitajista tuntuu kun useille asiakkaille tarjotaan samana päivänä takseja +/- 20 minuuttia toivotusta noutoajasta ja pikakyytejä 40 minuutin kuluttua soitosta. Monia kehitysvammaisia ei voi jättää yksin odottamaan kyytiään ja siinä sitten istuksitaan seurana montakin  parikymmenminuuttista yhdessä työpäivässä. Sen lisäksi, että pelkkä tilauksen teko Iisalmesta kestää huomattavasti tavallista taksin tilaamista pidempään. Tulematta jääneen kyydin metsästämisestä puhumattakaan.

 

Hoitajien työajanmenetykset olivat myös Kaupunginvaltuuston tiedossa jo 29.9.2004 (keskustelupöytäkirja), eikä ongelmaan ole saatu minkäänlaista parannusta. Voi siis vain arvailla, mitä kokeilu on tähän mennessä tullut maksamaan pelkästään työajan menetyksinä.

 

Valtuutettu Ebeling: "Yksi merkittävä näkökulma liittyy vammaisia auttavien ihmisten työn kuvaan. Nykyään monen vammaisia auttavan työntekijän työ pyörii kohtuuttomasti kuljetuspalvelukeskuksen ympärillä. Tämä menetetty työaika on poissa niiden vammaisten palvelusta, joiden asioita ei ehditä kunnolla hoitamaan. Jos kaupunki suvaitsee vallitsevan tilanteen jatkumisen, se olisi onneton signaali siitä, ettei vammaisten hyväksi tehtävää työtä arvosteta."

 

Ohjeiden omaksumisen osalta tarjoan luettavaksi toista tämänviikkoista postaustani HMPK:n säännöistä. Sen kommenttiosassa kerron tarkemmin tehtyjen sääntömuutosten ajankohdista.