Tapasin perjantaina Kynnyksellä kiinalaisia vammaisjärjestöihmisiä. He kertoivat, ettei vammaisten yrittäjien tarvitse maksaa Kiinassa tuloveroa ja että myös vammaisia palkkaavat yritykset saavat tuntuvia verohelpotuksia. Vammaisten palkkaamisesta on tehty yrityksille erittäin kannattavaa, koska maassa pyritään vammaisten täystyöllisyyteen.

Kun vitsailin, että Suomikin voisi vapauttaa vammaiset yrittäjät tuloverosta, niin kääntäjä Sirkka Hänninen kertoi, että vammaiset yrittäjät on jo meillä vapautettu arvonlisäverosta. Se oli minulle täysin uutta.

Tiedustelin asiaa viikonloppuna muutamalta tutulta, mutta kukaan heistä ei ollut kuullut asiasta. Lähdin siis penkomaan verohallinnon sivuja, mutten löytänyt aiheesta sanaakaan. Useamman googlauksen jälkeen löysin seuraavan tekstinpätkän Kokoomuksen vammaispoliittisesta ohjelmasta, joka on laadittu 23.8.2005.

Vaikeavammaisten yrittäjien yritystoimintaa on 60-luvulta lähtien tuettu vapauttamalla heidät liikevaihtoverosta ja nykyisin sitä vastaavasta arvonlisäverosta. Euroopan Unioniin liittyminen vaikutti lainsäädäntöön siten, että arvonlisäverottomuutta ei enää ole voitu ylläpitää muutoin kuin vuosittain uudistettavalla erillislailla, mikä järjestely sekin lakkasi vuoden 2002 jälkeen. Vuosina 2003 ja 2004 eduskunta on hyväksynyt tämän arvonlisäverotukseen liittyvän poikkeuksen lakialoitteiden kautta, mutta uhka koko järjestelmän kaatumisesta on olemassa. Jos erillistä lakia ei enää hyväksytä, vaikeavammaiset yrittäjät siirtyvät arvonlisäverolain piiriin, jolloin he ovat verotuksellisesti samassa asemassa kaikkien yrittäjien kanssa.

Tasavertaisesta tilanteesta ei voida kuitenkaan puhua, sillä kaikki yrittäjille kohdistetut tukitoimet eivät koske vaikeavammaisia yrittäjiä ja esimerkiksi vaikeavammaisen yrittäjän työmatkoja ei korvata kuljetuspalveluina, jos yritys on hänen kotonaan. Jos vammainen ei saa työmatkoja kuljetuspalveluina, sokeat tai vaikeasti liikuntavammaiset joutuvat usein käyttämään joko taksia tai invataksia ja lisäämään matkakustannukset työsuorituksen hintoihin, jolloin he joutuvat epäedulliseen kilpailutilanteeseen muiden yrittäjien kanssa. Vammainen yrittäjä ei myöskään voi saada työolosuhteiden järjestelytukea, jos yritys on hänen kotonaan.

Vaikeavammaisten yrittäjien lukumäärästä ei ole tarkkoja tietoja, mutta eri viranomaisten käsityksen mukaan arvonlisäverovapautus koskee tällä hetkellä 1 500 - 2 000 vaikeavammaista yrittäjää. Tuen poistaminen vaikeuttaisi monen vaikeavammaisen yrittäjän kilpailukykyistä yritystoimintaa pakottaen jopa toiminnan lopettamiseen. Vaikeavammaiset yrittäjät, joiden työkyky on alentunut vähintään 70 %, on vapautettu suorittamasta arvonlisäveroa valmistamiensa tavaroiden tai tavaraan kohdistuvien työsuoritusten myynnissä. Alv-vapaus on toisin sanoen vielä rajattu käsityö- ja korjausalan yrityksiin. Nykyiset keskiasteen kouluista valmistuvat vaikeavammaiset perustavat käsityö- ja korjausalan yritysten sijaan useammin mm. kirjanpitoalan yrityksiä tai esimerkiksi www-sivuja suunnittelevia palveluyrityksiä. He eivät voi toimia arvolisäverottomasti erillislain turvin, vaan kuuluvat yleisen arvonlisäverolain piiriin.

En saanut selville, onko vuodelle 2006 enää hyväksytty erillislakia alv-vapaudesta. Joka tapauksessa oheisesta tekstistä käy hyvin ilmi, ettei verovapaus koske niitä aloja, joihin vammaisia nykyään yleisesti koulutetaan. Kovin marginaalista työllisyyden tukemista siis.  

Päivän toinen pohdiskelunaiheeni liittyy niinkin arkiseen kapistukseen kuin tiskikoneeseen. Prinssin ulkoseinäremontti alkaa olla lähes valmis, mutta onnistuin kuitenkin vielä viime metreillä hiomaan itseltäni nurin pari kylkiluuta. Kaikista muista kotitöistä selviän huokaillen, mutta tiskikoneen alakorin täyttö ja tyhjennys ei nyt onnistu oikein millään. Siitä harmistuneena olen katsellut sisustuslehtien keittiöratkaisuja ja päättänyt, että jos joskus pääsisin tekemään unelmieni keittiöremonttia, niin haluaisin tiskikoneen ainakin 35-40cm lattiapintaa korkeammalle.

Se kuitenkaan ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Vesiputket ja viemärit kulkevat yleensä alueella, johon sijoittuvat hella, tiskipöytä ja työtaso. Jos tiskikoneen korottaa, se ei enää mahdukaan työtason alle vaan se olisi asennettava korkeaan kaappiin. Niille taas on aina minimaalisesti tilaa ja kurjimmillaan tällainen pätkä joutuisi valitsemaan kuiva-ainekaapin ja tiskikonekaapin välillä.

Jos tiskikoneen laittaa kaappiin, niin sen alle jää tilaa vain pienelle laatikolle ja yläpuolen kaappiin joutuu kiipeilemään. Se olisi iso menetys, koska jokainen seisomakorkeudella toimiva kaappi on kullanarvoinen koska pystyn käyttämään yläkaapeista muutenkin vain alinta hyllyä. Jos taas koneen korottaa perinteisellä paikallaan, niin ylle muodostuva työtaso on hyödyttömällä korkeudella. Enkä pidä työpöytärivin möykkyä muutenkaan esteettisenä ratkaisuna.

Taas kerran, mitä liikuntarajoitteisempi ihminen, sitä rikkaampi pitäisi olla voidakseen rakentaa riittävän ison keittiön ylettääkseen kaikkeen tarvitsemaansa. Mahdoton yhtälö. :-)