31552.jpg

Raisa Omaheimo kirjoitti Vahtikoirassa palveluiden hinnoittelusta: "Se, mikä on talouden lainalaisuuksien mukaan toimivaa ja tehokasta on harvoin sitä mitä me humanistinplantut pidämme hyvänä elämänä."<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kaurakin kommentoi hoiva-alan säästöjä eilen ansiokkaasti kommenteissaan: "Kuten insinöörialalla työskentelevänä hyvin tiedän: jokin asia saattaa paperilla näyttää hyvältä, mutta käytännössä kaikki pitäisi testata ja tarkistuttaa asiantuntijoilla (tässä tapauksessa etenkin hoivatyöntekijät ja asiakkaat) ennen käytäntöönpanoa. Ja tehdä pilotteja, eli kokeiluprojekteja. Ja käytettävyystestejä. Mutta jostain syystä nämä insinööripuolen hyvät asiat jäävät usein kokeilematta "hoivateollisuudessa"."

Raapustelin itse eilen murmatukseeni käytännön kokemuksia siitä, mitä tapahtuu kun insinöörit ja logistiikka-alan asiantuntijat kuvittelevat keskenään millaisia palveluita vanhukset ja vammaiset tarvitsevat.

Lemppariesimerkkini on sosiaalitoimen järjestämästä tiedotustilaisuudesta, jossa vanhuspalveluja kehittämään palkattu suunnittelija kertoi, että hän on valinnut Itä-Helsingin kauppapalvelun tuottajaksi ravintolatukun siksi, että siellä on niin hyvä liha- ja kalatiski.

Hän ei tiennyt (tai ollut selvittänyt), että lähes 75%:a kauppapalvelun käyttäjiksi ajatelluista asiakkaista käytti ateriapalvelua ja tarvitsi kaupasta vain välipalaa. Esim. pullon jaffaa, jota tukusta piti kuitenkin tilata vähintään korillinen.

Yksi omaisista kysyikin tilaisuudessa, että auttaako kodinhoitaja ruuanvalmistuksessa, jos hän tilaa kauppapalvelusta vanhalle äidilleen tuoretta lihaa tai kalaa. Kotipalveluohjaaja katsahti nolona palvelun suunnittelijaan ja sanoi, että sääntöjen mukaan ruuanvalmistusapu tarkoittaa valmiin annoksen lämmittämistä mikroaaltouunissa.

Yhtä turhauttavalta on tuntunut kuunnella kuljetuspalveluiden asiakaspaneelissa keskustelua siitä, miten saattajapalvelu saataisiin järjestettyä HMPK:n yhteyteen. Paljon helpompaa olisi aloittaa pienestä sääntömuutoksesta, jolla palkattujen saattajien tarve saataisiin luultavasti lähes puolitettua. Tarkoitan sitä, että vammaisen toimimista toisen vammaisen saattajana ei enää kiellettäisi. Näin vammaiset pariskunnat ja ystävät voisivat hoitaa keskenään asioita ilman ulkopuolista avustajaa ja avustajan palkkakustannuksia. Tällä hetkellä vain vammattomat puolisot ja perheenjäsenet voivat matkustaa ilmaiseksi saattajina. Kun kyseessä on myös perustuslain 6§ vastainen syrjintä vamman perusteella niin ihmettelen syvästi sosiaaliviraston haluttomuutta sääntömuutokseen.

31559.jpg