Millainen on täydellinen ruumis sellaisen ihmisen mielestä, joka pumppaa vartalonsa täyteen silikonia? Entä luulosairaasta, joka ravaa vaihtoehtohoidoissa ja huuhtelee suolensa päivittäin? Tai kehonrakentajasta? Syömishäiriöisestä? Millainen vartalo heidän mielestään on vammainen? Se oma, johon ollaan niin happaman tyytymättömiä vai oikeasti vino, spastinen, epäsuhta pyörätuolintäyte?

20311.jpg   
Ystäväni Ove. Lahdessa 2002.

Ikuinen projekti täydellisen vartalon saavuttamiseksi tarvitsee taakseen myytin, että täydellinen ruumis on olemassa ja ihmisen saavutettavissa. Myyttiin uskominen edellyttää myös narsismia. Miksi muuten keholla lavastetaan niin paljon omaa elämää ja vahvistetaan mielikuvia menestyksestä ja nuoruudesta? Jos ihmisen tarve tulla hyväksytyksi ja olla rakastettu vaatii ulkonäön muokkaamista terveyden kustannuksella, se on lähes kaikkien mielestä järjetöntä. Siksi tekee mieli kysyä mainoksen sanoin, että mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee… kuntosalilla, plastiikkakirurgilla, Rosen-terapiassa tai marketissa.

Täydellisen ruumiin myytin vahvistuminen yhteiskunnassa heikentää vammaisten asemaa entisestään. Samalla unohdetaan, että viimekädessä myytin ylläpito sortaa kaikkia epätäydellisiä ihmisiä.