Satu otti esiin hoitajien taustojen tarkistamisen. Laitoin itse jo kaksi vuotta sitten s-postia eräälle kansanedustajalle kuultuani yksityisessä keskustelussa kahden vaikeavammaisen ihmisen tarinat kuntoutuslaitoksessa tapahtuneista hyväksikäytöistä. Kansanedustaja piti asiaa tuolloin tärkeänä, mutta asia ei saanut eduskunnassa laajempaa kannatusta. Olisiko aika nyt kypsempi?

Inhorealisti kun olen, mietin välillä, mihin hoito- ja opetusalan koulutuksen saaneet entiset seksuaalirikolliset hankkiutuvat nykyään töihin kun tie kouluihin ja päiväkoteihin on tukittu? Mitään näyttöä siitä ei tietenkään ole, että he siirtyisivät kehitysvammaisten asuntoloihin, kuntoutuslaitoksiin ja henkilökohtaisiksi avustajiksi. Mutta mahdollista se on.

Pidän lapsia suojelevaa lakia upeana. Mutta miksi taas kerran vaikeavammaisten turvallisuus ei kiinnosta ketään? Ihmisoikeussopimuksessakin mainitaan oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Jos ihmisellä on vaikea puhevamma ja hän tarvitsee toisen ihmisen apua niin sänkyyn menossa kuin vessassakin, mahdollisuudet edes kertoa väärinkäytöksistä ovat olemattomat. Pahimmassa tapauksessa uhrin pitäisi lähteä kimppuun käyneen avustajan kanssa poliisin puheille kuvitellen, että syyllinen vielä auttaa ilmoituksen jättämisessä ja puheen tulkkauksessa.

Taustojen tarkistamisen ulottamista kehitys- ja vaikeavammaisten parissa työskenteleviin vastustetaan sillä perusteella, että se olisi hidaste ja vaikeuttaisi työvoiman saantia muutenkin työvoimapulasta kärsivällä alalla. Seksuaali- ja väkivaltarikoksista kertovan rekisteriotteen tilaaminenkin kun on kuulema työlästä. Minusta on kuitenkin häpeällistä, että erityistä suojelua ja huomaavaisuutta vaativaan työhön kelpuutetaan sivistysvaltiossa kuka tahansa. Nythän ei ole kyse pysäköintivirhemaksujen tai näpistysten tarkistamisesta. Eikä edes kaikkien hoitotyötä tekevien taustojen nuuskimisesta.

En usko, että hoitajien määrä kehitysvammaisten parissa romahtaisi, vaikka rikosrekisteri tarkistettaisiinkin. Ammattilaiset ymmärtävät varmasti, miksi vaikeimmin vammaisia ihmisiä on suojeltava tällaisin keinoin. Nokialaisen sairaanhoitajan tyyppisiä kuolemanenkeleitä ei kai voi seuloa mitenkään, mutta väkivaltaiseen käyttäytymiseen jo syyllistyneitä ei voisi palkata tehtäviin, joissa on poikkeuksellisen suuret mahdollisuudet vääränlaiseen vallankäyttöön ja olematon riski kiinnijäämiseen.

Henkilökohtaisten avustajien osalta saattaisi riittää, että työpaikkailmoituksiin lisättäisiin maininta taustojen tarkistamisesta. Mustalla listalla olevat tuskin viitsisivät - toivottavasti - tällöin edes raapustaa hakemuksia.