Näkymätön näyttely

Taidekeskus Ahjo 10.-12.8.

Joensuun Parafest​

 

Työryhmä:

Anu AaltonenTitta AaltonenRisto VuorimiesJenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen

 

Näyttelymme koostuu teoksista, jotka olisi voitu asettaa näytteille, mutta joita emme laita esille. Rikomme taiteen vastaanottamisen muotoa keskittymällä havaitsemiseen liittyvien aivorakenteiden stimulointiin kuulon avulla, koska illuusion kokemiseen ei tarvita näköaistia.

 

Näyttelyn teemoja ovat empatia ja solidaarisuus. Empatian ja solidaarisuuden näkyvät muodot kuten ystävällisyys, yhdessäolo, vastavuoroisuus ja velvollisuuksiin sitoutuminen ovat mielen toteuttamia informaation käsittelyn ja valintojen prosesseja. Voivatko ne olla olemassa ja välittyä jäädessään puheen tasolle?

 

Ajatus näyttelystä syntyi kun kuvailimme toisillemme keskeneräisiä teoksia. Työryhmästä kuvataiteilija Titta Aaltonen oli tarkkaillut sitä, miten kuvat, joita luomme mielessämme vastaavat todellisuutta. Päätimme tutkia, millainen näyttelykokemus syntyy, jos visuaalisuudesta luovutaan kokonaan. Näyttely osallistuu myös keskusteluun kuvataiteen saavutettavuudesta erityisryhmien kannalta. Millaista olisi kokea yhdenvertaisesti kokonainen taidenäyttely, jossa kukaan ei voi nähdä teoksia?

 

Näyttelyssä käytetty kuvailutulkkaus on kerrontatekniikka, jossa kuvailija kääntää visuaalisen sisällön sanoiksi ja tuottaa puheella näönvaraisesti havaittavaa tietoa siitä, mitä tapahtuu, missä, keiden toimesta ja miten. Perinteisesti kuvailutulkkaus on mahdollistanut näkövammaisille sellaisten kulttuurielämysten kokemisen, jotka muutoin olisivat saavuttamattomia. Itsenäisenä taiteen kokemisen muotona se ei ole tavoittanut Suomessa näkevää yleisöä toisin kuin esim. Yhdysvalloissa, jossa elokuvien kuvailutulkkauksia kuunnellaan ilman visuaalista sisältöä vaikkapa auton ratissa. Näkymätön näyttely on suunnattu kaikenlaiselle yleisölle näkevistä näkövammaisiin. Rikomme oletuksen, että kuvailutulkkauksessa olisi kyse vain siirtymästä taidemuotojen välillä koska uskomme siihen myös itsenäisenä taidemuotona.

 

Parafesteilla Näkymätön näyttely on kuunneltavissa pimeässä tilassa muutaman teoksen jaksoissa 10.-12.8.2017. Esitykset kestävät n. 20 minuuttia ja niitä on 2 kertaa tunnissa.

 

Työryhmästä: 

 

Anu Aaltonen,

valmistui kuvailutulkiksi Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n järjestämästä koulutuksesta 2005 ja toimii aktiivisesti kuvailutulkkina sekä kouluttajana. Hän edustaa kuvailutulkkeja Näkövammaisten Kulttuuripalvelun ja Näkövammaisten Keskusliiton kuvailutulkkaustoimikunnassa, jonka tehtävänä on edistää ja kehittää kuvailutulkkaustoimintaa Suomessa.  Aaltonen on filosofian maisteri vuodelta 2004 ja suorittanut 2014 yleisötyön johtajan tutkinnon Taideyliopisto Sibelius- Akatemiassa korkeakoulutettujen erikoistumisohjelmassa Yleisöyhteistyön keinot ja johtaminen. Anu Aaltonen toimii myös teatterilähtöisten menetelmien asiantuntijana ja on kouluttanut mm. Teatterikorkeakoulun aikuiskoulutusyksikön Taiteilija moniosaajana – teatterilähtöisten menetelmien 1,5-vuotisesta koulutuskokonaisuuden 2006-2007.  Hän toimii teatteriohjaajana ja on ohjannut Näkövammaisteatteria vv. 2004-2016.

 

Titta Aaltonen (www.artnotesart.wordpress.com) 

valmistui 2017 taiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemian tila-aikataiteiden osastolta. Aaltonen on valmistunut kuvataiteen kandidaatiksi vuonna 2015 Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta ja filosofian tohtoriksi vuonna 2005 Helsingin yliopistosta. Aaltonen on osallistunut lukuisiin yksityis- ja ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla ja on tehnyt teoksen mm. Meilahden sairaalaan (2014). Aaltosella on lukuisia luottamustoimia: hän on mm. Kuvataideakatemian johtokunnan, Taideyliopiston yliopistokollegion ja Kansallisgallerian valtuuskunnan jäsen.

Risto Vuorimies

on suomalainen valokuvaaja, muusikko ja musiikkitoimittaja. Vuorimies on kuvannut levyjen kansia Love Recordsin artisteille ja yhtyeille, esimerkiksi Hurriganesille, Dave Lindholmille, Rauli Badding Somerjoelle ja Mikko Alatalolle. 1970-luvun alussa Vuorimies opiskeli valokuvausta Tukholmassa Christer Strömholmin ja Anders Petersenin johdolla. Opiskelutoverinsa Ben Kailan kanssa Vuorimies kuvasi tuolloin ruotsinsuomalaisia maahanmuuttajia, josta myönnettiin 1974 valokuvataiteen valtionpalkinto. Parikymmentä vuotta myöhemmin kuvista koottiin valokuvateos Siirtosuomalainen (Musta Taide, 1994). Vuorimies  oli perustajajäsenenä vuonna 1973 perustetussa SAFTRA-valokuvaosuuskunnassa. 2000-luvulla Vuorimies on tehnyt kirjoja, mm. Hirvi, älä tule tielle ja muita suomalaisia vinyylilevyn kansia (Johnny Kniga 2008).  Papá Monterona hänet tunnetaan kuubalaisen musiikin piireissä ja on laulanut ja soittanut Septeto Son- sekä Salsamania-yhtyeissä sekä tehnyt Cuba Libreradio-ohjelmia vuodesta 1987 alkaen. Kuuban kulttuuriministeri Abel Prieto on myöntänyt hänelle 2010 kunniakirjan kuubalaisen kulttuurin tunnetuksi tekemisestä.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen (www.jenni-juulia.com, www.rampyla.vuodatus.net)

on toista vuotta Koneen Säätiön tuella työskentelevä tekstiili- ja käsitetaiteilija, joka tekee performansseja, installaatioita ja videoita vammaisten ihmisten osallisuudesta. 2016-2017 hänen näkövammaisuutta käsittelevä lyhytelokuvansa Illusionist´sVisions on esitetty San Franciscon World Film festivaaleilla, Show me Justice -festivaaleilla Missourissa sekä Cannesin Entr2´s Marches vammaiselokuvien festareilla. Jenni-Juulian performatiivisia puheenvuoroja on kuultu mm. Creative MorningsHelsingissä (2015) ja Nordisk Forumissa (2014). Hän on vetänyt yhteiskunnallisen taiteen työpajoja mm. Bosnia-Herzegovinassa, Virossa ja Kiinassa. Jenni-Juulia toimii Invalidiliiton valtakunnallisen naistyöryhmän puheenjohtajana. 2016 hän sai Nurmijärven kunnan kulttuuripalkinto Konstiniekan vammaiskulttuurin ja ihmisoikeuksien edistämisestä.