Vammaistaidetta katsottaessa samastumiseen vaikuttaa katsojan vammaisuus tai vammattomuus. Persoonan, ajattelun, harrastusten tai elämäntilanteen osalta jokainen meistä löytää samastumiskohteita ympäristöstään. Kropan osalta vammaistaiteen näyttely voi olla toisille ainoa paikka, jossa ei tarvitse peilata itseään vammattomiin.

19188.jpg

On hienoa, jos myös vammattomat löytävät vammaistaiteesta samastumisenkohteita, mutta se on aina epävarmaa. Samastuminen on tärkeää, koska se edesauttaa tasa-arvoisemman yhteiskunnan syntymistä. Samastuminen on kuitenkin tahdonalainen teko. Siihen ei voi pakottaa.

1980-luvulla alettiin puhua multikulturalismista. Termi tarkoittaa tai väittää, että erilaista etnistä alkuperää olevat ihmiset voivat elää samanaikaisesti samassa paikassa sovussa ja toisiaan ymmärtäen. Ja että rotu, sukupuoli ja ikäerot ovat ylitettävissä ilman ennakkoluuloja ja illuusioita. Multikulturalismi on jopa sosiaalipoliittinen periaate USA:ssa.

Multikulturalismista puhuttaessa unohdetaan kuitenkin helposti, että kaikki eivät halua löytää samastumisenkohteita vammaisista, köyhistä, erirotuisista tai alakulttuureista. Vammaistaiteen tekijöiden on hyväksyttävä se, että meihin itseään ja elämäänsä vertaava vammaton voi kokea myös mielihyvää siitä, että hänen oma vartalonsa on täydellisempi tai ihanteellisempi. Hän voi katsoa itseään hetken arvosidonnaisesti suhteessa meihin ja pönkittää minäkuvaansa. Vammaistaiteen nousu ei automaattisesti herätä yhteenkuuluvaisuudentunnetta tai lisää suvaitsevaisuutta. Tämä riski vammaistaiteen tekijöiden on otettava. Vammaistaide voi jopa tuottaa ja lisää toiseutta ja toiseuden kokemuksia.

Faces-fesivaalin yhteydessä pysähdyin miettimään sitä, mitä negatiivisia vaikutuksia vähemmistö sanan käytöllä voi olla. Meillä Suomessa on näppärää yhdistää esim. vammaiset ja maahanmuuttajan vaihtoehto-, tai alakulttuuri kyltin alle. Festivaaleilla mietin, että mitä mahtavat terveet, vahvat, koulutetut, kotimaassaan menestyneet mustaihoiset taiteilijat ajatella siitä, että heidät luokitellaan uudessa kotimaassa samaan jengiin esim. vammaisten kanssa. Kuka uskaltaa kysyä?

19184.jpg

Kuva Bosse Lindquistin selkokielisestä kirjasta Wheelchair and hot dogs and love through thick and thin.