Tulipa tässä taas kevään töitä suunnitellessa harmiteltua, miten vajavainen henkilökohtainen avustaja -järjestelmä vielä on. Jotenkin tuntuu, että se on suunniteltu vain kotona pärjäämisen tueksi, ei oikeasti työelämän mahdollistamiseen.

Kun tarvitsen avustajaa esim. 3-4 päiväksi mukaan työmatkalle, Suomeen tai ulkomaille, niin saatan kyllä saada erillisestä anomuksesta muutaman lisätunnin em. päiville. Mutta avustajan matkoihin tukea ei saa mistään. Vammaisen freelancerin on revittävä jostain aina kahden hengen matkakulut. Eli monen pienen opetus tai -luentokeikan saldo jää tällöin plus miinus nollaan.

Hotelleissa kaksi yöpyy toisinaan melkein yhden hinnalla, mutta kun avustajilla ei jostain kumman syystä ole oikeutta päivärahaan, ruoka ja ylläpitokin jää vammaisen maksettavaksi. Reissussa tämä tarkoittaa hotelliaamiaisen lisäksi vähintään yhtä ravintola-ateriaa päivässä.

Toki useilla tutuillani on kilttejä avustajia, jotka lähtevät joskus esim. lomareissuille lähes omalla kustannuksellaan mukaan. Jos kyse on viikosta kerran vuodessa etelässä tai kesämökillä, niin se on ymmärrettävää.

Mutta miten kuvitellaan, että vammainen voisi oikeasti tehdä esim. keikkatöitä nykyisellä systeemillä, jossa avustajan liikkumista ja poissaoloa kotoa ei tueta mitenkään? Olisiko tässä taas yksi kannustinloukku, jossa työttömänä kotona kökkiminen kannattaa yritteliäisyyttä paremmin?