Viime vuosien säästöpaineissa vammais-, ja vanhuspalveluita koitettiin kehittää kutsumalla suunnitteluun mukaan logistiikka-alan asiantuntijoita. Palvelut saatiinkin näyttämään halvoilta ja tehokkaita paperilla. Monipuolisetkaan automatisoidut palvelujärjestelmät eivät kuitenkaan ole pystyneet, edes hyvin toimiessaan, tarjoamaan inhimillisesti laadukasta elämää. Siihen tarvitaan edelleen henkilökohtaisia avustajia.

Syksyllä 2004 kirjailin Salon Taidemuseon Marginaalissa näyttelyyn kolme juhlapukua. Niiden aiheina ovat lintuinfluenssa, BSE eli "hullun lehmän tauti" sekä suu- ja sorkkatauti. Veistosmaisten asujen kautta rinnastan kaksi hiljaista ryhmää, tuotantoeläimet ja vammaiset, joiden ongelmat juontuvat välinpitämättömyydestä niiden luovuttamatonta olemassaolon oikeutta ja moraalista arvoa kohtaan.

Harvat vähemmistöt pärjäävät ilman tukea ja huolenpitoa. Suvaitsevaisuus on vasta tiedostamista, asioiden muuttamiseen tarvitaan toimenpiteitä. Tarvitaan ihmisiä, jotka sekä puhuvat, että tekevät. Siksi pukujen malliksi on kutsuttu Euroopan komission terveys- ja kuluttajansuojaosaston varapääjohtaja, eläinlääketieteen tohtori Jaana Husu-Kallio. Hän tekee arvokasta työtä sen eteen, että eläintaudit onnistuttaisiin torjumaan ja että elintarvikkeemme olisivat turvallisia. Jaana Husu-Kallio astuu rohkeasti marginaalin yli ja vaikuttaa päätöksentekoon eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Kuka kantaisi samanlaista vastuuta raihnaista ja vaivaisista?

BSE - Hullun lehmän tauti

18682.jpg

Vuoteen 2006 saakka karjaa saa kasvattaa parsinavetoissa, joissa niiden liikkuminen rajoittuu makuulle menemiseen ja seisomaan nousemiseen. Eläinten hoitotoimenpiteet on navetoissa usein pitkälle automatisoitu, eivätkä ne välttämättä pääse koko elinaikanaan ulos.

Monille vaikeavammaisille kotiin juuttuminen on arkipäivää, koska henkilökohtaisiin avustajiin varattuja määrärahoja on liian vähän. Ateriapalvelusta tulee ruoka-annos, kotisairaanhoitaja käy tarvittaessa vaihtamassa vaipan, siivooja poikkeaa maksusta imuroimassa ja pesulan sekä apteekin lähetit pudottavat nyyttinsä eteiseen. Ihminen pysyy näillä toimenpiteillä hengissä, muttei pysty osallistumaan elämään kodin ulkopuolella.

Suu- ja sorkkatauti

18684.jpg

Euroopassa kuljetetaan eläviä eläimiä satojen kilometrien päähän kotinavetasta teurastettavaksi. Täyteen ahdetuissa rekoissa sattuu loukkaantumisia, eläimet kärsivät kohtuuttomasta stressistä ja taudit pääsevät leviämään laajalle.

Matkojenyhdistämiskeskukset ovat johtaneet vammaiskuljetusten odotus-, ja matka-aikojen pitenemiseen, intimiteettisuojan loukkauksiin ja turvallisuuden vaarantumiseen. Spontaani vapaa liikkuminen paikasta toiseen on tehty mahdottomaksi.

Lintuinfluenssa

18683.jpg

Ahtaat tilat, joissa eri eläimet ovat sekaisin, mahdollistavat lintuinfluenssan kaltaisten tautien leviämisen lajista toiseen. Eläimet eivät pysty toteuttamaan luontaisia käyttäytymistarpeitaan ja esim. kanojen siipiluut haurastuvat siitä, ettei niillä ole tilaa lentää. Ahtaus vaikeuttaa myös hygieniasta huolehtimista.

Suurissa hoivayksiköissä vanhusten ja vammaisten persoonaan liittyvät erityistarpeet jäävät huomiotta. Laitoselämä aiheuttaa osalle häkkieläimille tyypillisiä pakko-oireita; edestakaista liikkumista, häiriökäyttäytymistä tai jatkuvaa kyselyä. Moni kärsii siitä, että joutuu elämään vuosia sosiaalisessa ryhmässä, jota ei ole itse voinut valita, esim. monen hengen potilashuoneessa.

Ilokseni Näkövammaisten airut käsitteli teossarjaa pääkirjoituksessaan nyt marraskuussa.