Aamupostaukseen tuli s-postilla kysymys, että missä minä hyväksyn robotiikan, kun en blogin mukaan näköjään oikein missään. Epistä. Minähän rakastan hienoja - tosin helppokäyttöisiä - härpäkkeitä, joilla voi kuunnella musiikkia, lähettää pikaviestejä, leikata vaikeita muotoja hankalista materiaaleista, tulostaa kolmiulotteisia kappaleita, säätää ympäristöä pätkälle sopivalle korkeudelle, siivota helposti, liikkua ajatuksen nopeudella ja muuttua näkymättömäksi. Erityisesti luksus sellaisia.

Mutta oikeasti. Teollisuudessa automatiikka on ihan paikallaan ja vanhustenhoidossa esim. erilaisissa lääkeannostelijoissa ja pyykkäyslinjastoissa. Varastoinnissa ja pakkaamisessakin robotit voivat minun puolestani uurastaa vaikka 25h/vrk, mutta ihmisten välisissä rajapinnoissa suhtaudun niihin nihkeästi.

En tosin tunne yhtään mukavaa robotti-pirkkoa, jonka kanssa olisi kiva kasata näyttelyä tai vaihtaa lakanoita. Otan vapauden muuttaa mielipidettäni kun tutustun ensimmäiseen.

Hyväksyn robotit tehtävissä, joihin ei liity mitään tunteita. Olen valmis ulkoistamaan koneille sellaiset palvelutehtävät, joissa tunteita ei tarvita tai joissa niistä on ainoastaan haittaa lopputulokselle. Ai konkreettisesti? No, vaikka ruumiinavauksen (en tosin tunne patologin ammattia) voisi minun puolestani hoitaa kone, joka analysoisi  joka solun. Niin ja prostituution voisi koska tahansa antaa automaateille.