Tällä kropalla yksi pelottavimmista asioista maailmassa on kaatuminen. Tapahtuma, jonka mielelläni eliminoisin täysin ihmisten kokemuspiiristä – heti kävelemään oppimisen jälkeen.

Mutta miten ihmisen voisi tuunata lasten vippamukin kaltaiseen tasapainotilaan, jossa suurestakin heilahduksesta palaudutaan aina pienen keinunnan jälkeen pystyasentoon?

Ensimmäisenä mieleen tuleva – helpoin - ja ylivoimaisesti mukavin keino ehkäistä kaatumista on tietysti kulkea aina käsikynkkää toisen ihmisen kanssa. Mutta mistä jokaiselle yksinäiselle osteoporoottiselle seniorille saataisiin helposti mukaan otettava siippa? Hondan Asimoistako?

Korkeilla paikoilla työskentelyyn ja veneilyyn on valjaita, joihin jää pudotessaan roikkumaan. Mutta vaikka kaatumisfobiasta kärsivä varustelisi kaikki kotinsa sisäkatot valjaskiskoilla, ulkona on likipitäen mahdotonta olla turvassa. Ellei sitten ryhdy liikkumaan tukevajalkaisen mininostokurjen kanssa, jonka varaan jää kompuroidessa kiikkumaan.

Naisten ja hameista pitävien kaatumista voisi yrittää ehkäistä mekoilla, joiden helmoihin on piilotettu kevyitä airoja, jotka aktivoituvat kallistustilanteissa tueksi kuin kukkakepit. Tai sateenvarjomekanismilla toimivilla leningeillä. Mutta kuka suostuisi kulkemaan aina vain yhdentyyppisissä alaosissa, vaikka värejä ja kuoseja olisi runsaastikin tarjolla?

Entä voisiko rollaattorin antaman tuen korvata vyöhön kiinnitettävillä apupyörillä? Niillä tuskin onnistuttaisiin luomaan ainakaan perinteistä rollaattoria leimaavampaa ja epäseksikkäämpää lookia.

Vai pitäisikö housujen takataskut sittenkin varustaa Aku Ankasta tutuilla automaattisesti laukeavilla turvatyynyillä? Hattu maailmankaikkeuden nopeimmalla laskuvarjolla? Ja komentaa heikkoluiset klompsuttelemaan tukevasti lantioon saakka ulottuvilla laskettelumonoilla? Vai yksinkertaisesti kasvattaa ihmisille siivet?

Entä olisiko kaatumisen ehkäisyä fiksumpaa muuttaa kadut muksahtelumukaviksi pomppulinnoiksi ja kaupungit samantien pehmustetuiksi huoneiksi?

Siistein juttu voisi olla sisäkorvaimplanttien tyyliin tasapainoelimeen asennettava automaattikorjaus, joka laukaisisi hälytyksen saadessaan jokaisessa meissä piilevän Fred Astairen steppaamaan kropan takaisin balanssiin.

Sitä odotellessa jään yökkäilemään alla näkyville virityksille, jotka joku on ihan aikuisten oikeasti suunnitellut muka lonkkasuojiksi – eikä vinksahtaneiksi terveyssiteiksi.

1526956.jpg