Etsiessäni eilen linkkiä Kalevalaan, törmäsin Sirpa Hirvikosken sivuilla mielenkiintoiseen testiin, josta voisi hyvinkin tulla meemi. Se kertoo, ketä Kalevalan naisista muistutamme. Jos sukupuolitesti yllätti minut viime viikolla, tämä lisäsi entisestään hämmennystä. Jouduin miettimään osaa kysymyksistä todella pitkään, koska hyvältä kuulostavia vaihtoehtoja oli useampia.

Jos ottaisin molemmat testitulokset vakavasti, olisin niiden perusteella terapian tarpeessa. Kummankaan testin aihe ei liity suoranaisesti vammaisuuteen, mutta yhteenlaskettuina saamani vastaukset kertovat kyllä ristiriitaisesta suhteestani ruumiillisuuteen. Se voi olla seurausta aiemmin mainitsemastani pään ja vartalon eriyttämisestä, joka on erityisesti vammaisille naisille tyypillistä.

23706.jpg

Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykki vuodelta 1891
löytyy
Ateneumin taidemuseosta.

Testin mukaan muistutan Ainoa:  

"Ainon rooli perheessä on kuuliaisen tyttären. Hänen merkittävin ihmissuhteensa on äitisuhde aikuisuuteen asti ja äidin hyväksyntä on hänelle tärkeä. Aino on se lapsista, joka jää huoltamaan ikääntyviä vanhempiaan. Myös suhteessa miehiin Aino omaksuu tyttären aseman. Hän kokee seksuaalisuuden pelottavana ja kiellettynä. Äidin hahmo on ikään kuin aina Ainon ja hänen rakastettunsa välissä.

Ainoa on helppo käyttää välineenä valtapelissä, sillä hän on taipuvainen täyttämään toisten tarpeita eikä uskalla tuoda esiin omiaan. Tiedostamattaan Aino arvelee, että hyväksyntä loppuu heti, kun hän alkaa esittää omia toiveitaan. Ainon on ylipäänsä vaikea määritellä, mistä hän pitää tai mitä hän tahtoo.

Merkittävä hetki Ainon elämässä on, kun hän ymmärtää tulevansa hyväksikäytetyksi ja oivaltaa, ettei häntä rakasteta omana itsenään. Mutta Ainon on vaikea ilmaista vihaa. Viha kääntyy häntä itseään kohtaan. Aggressio muuttuu depressioksi ja itsetuhoksi. Tajuamisen hetki antaa mahdollisuuden myös uuteen elämään.

Ainolla on mahdollisuus murtautua ulos perheestä ja elää omaa, erilaista elämäänsä. Se merkitsee usein sairaiden perhesuhteiden täydellistä katkaisemista ja se saa ilmaisunsa seksuaalisen identiteetin etsimisenä, uuden viiteryhmän löytämisenä, kenties muuttona eri kulttuuriin tai siirtymisenä aivan toisenlaiseen elämäntapaan kuin lapsuudenkodissa.

Uuden identiteetin löytävä Aino vapautuu masennuksestaan. Oman elementtinsä - oli se sitten urheilu, taide, politiikka, toinen kulttuuri tai seksuaalisuus - löytänyt Aino on vapautunut ja iloinen. Kehityssuunta: Ainon masennukset hellittävät, kun hän opettelee tuntemaan, mitä itse asiassa haluaa ja mistä pitää."