Raumalla olimme jo vierailleet kaupungin perinnerakentamiskeskuksessa ihailemassa tapetteja ja helmiponttipaneelista tehtyjä keittiöitä. Keskiviikkona kurvasimme Irjanteen kautta Poriin ja poikkesimme rakennuskulttuuritalo Toivossa.

740191.jpg

Korsmanin talon tapetit ja seinämaalaukset olivat niin houkuttelevia, että päätimme laittaa seuraavan remontin yhteydessä pinkopahvit myös alakertaan.

740206.jpg

Korsmanin talon viehättävässä 50-luvun keittiössä nautimme pannukahvit kastettavan kera ja päätimme nakutella vielä ensi talvena meidänkin keittiöön kiinteät komerot helmipontista.

740221.jpg

740231.jpg

Piharakennuksessa oli ovi, joka toi välittömästi mieleen lastenrunon "Kamalan paksu rouva". (Olisiko ollut Helakisan? Muistan tekstin ulkoa, mutten kirjoittajaa :-)

Oli kerran pullea rouva joka söi ja söi ja söi / hän söi marsipaania, korvasieniä, purukumia ja piirakoita / ja metrin mittaisia makkaroita...

...Mutta sitten hän lihoikin tynnyriksi / ja juuttui oviaukkoon - juuri siksi. / Ja hän potki ja itki ja parkui ja huusi ja oi voi voi voi voivotti. / Mutta odotti kunnes kutistui ihan laihaksi / ja kipitti kotiinsa kiiruusti.

740243.jpg

Viidennestä kaupunginosasta ajelimme salmiakkinekkuja imeskellen Reposaareen. Tietysti, kun reissun teemana oli vanhojen talojen ihastelu. Sieltä suuntasimme aivan laitimmaisia rantateitä pitkin Kristiinaan. Oli järkkyä huomata, miten matkan varrelle sattuneet kylät kuolivat silmissä. Kauppojen ikkunoissa oli vielä osuusliikkeiden teippaukset pahvien päällä. Näimme lukemattomia ilmoituksia: "Liike lopetettu". GT karttaan merkattujen motellien ja majoitusliikkeidenkin ovilla oli sama juttu. Edes pizza & kebab syöttölät eivät olleet kannattaneet.

Ahlaisista jouduimme jatkamaan nälkäisinä tyhjin vatsoin Merikarvialle, jossa meidät sentään ohjattiin ystävällisesti venesataman rantaravintolaan - pitsalle. :-) Yöksi päädyimme Kristiinaan, kun emme yrityksistä huolimatta osuneet ainoaankaan "maatilamajoitus" -kylttiin.