Kuten Jukka ehtikin jo kertoa, keski-aasialainen ystavallisyys on kasinkosketeltavaa. Hymyja, kaden nostamista sydamen paalle, kohteliaisuuksia, joiden edessa suomalainen ei aina tahdo edes loytaa sanoja. Mietelauseenomaisia ajatuksia... (tulkattuna tietenkin).

1917168.jpg
Matkaevaat. Islamin kasikirja ja lepuzka. Jos Suomessa juodaan kahvia niin taalla syodaan - aina ja kaikkialla - leipaa. Plovin eli oljyssa keitetyn risoton lisaksi.

Dushanbessa sattuu kuulema kolmisen maanjaristysta vuodessa. Jostain syysta tamavuotisista kaksi osui juuri lomaviikoillemme. Ei mitaan suuria ja pelottavia, ensimmaisen yli (kuulema 5,4 richteria) mina nukuin kuin tukki, toinen huojutteli talomme lattiaa lauantaina aamiaisen aikaan.

Valitettavasti meihin iski tietysti pitkan tyo- ja haarupeaman lauettua kunnon flunssa, jota parantelimme kolme paivaa kotosalla. Aurinkokuninkaan kuumeeseen saimme heti vuokraemannalta spriita, jolla oloa sai mukavasti viilennettya. Minua taas hemmoteltiin marjoista, kuumasta vedesta, pippureista ja vodkasta sekoitetulla flunssalaakkeella.

1917126.jpg
Potilas ja ravintolan kattoa. Lahes jokaisen ulkkarin kellistava tauti on kuulema ristitty Dushanbe expressiksi. Ette halua tietaa miksi :-). Mutta vakavasti puhuen, aloin itsekin sairastuttuani ajatella syvalla osanotolla Nokian vesikriisin kokeneita. Kun puristaa suihkussa huulensa viivaksi lavantauti ja kolera mielessa kummitellen tai kuivaa ravintolassa tiskiveden lasista vaikka vauvan peppupyyhkeella (maistuu namilta) niin alkaa arvostaa puhdasta juomavetta.

Vammaisnakokulmasta Dushanben kadut vaikuttavat melkoiselta haasteelta pyoratuolinkayttajille. En ole viela nahnyt ketaan edes yrittamassa itsenaista liikkumista. Kyynersauvat ovat joko puuta tai ankeinta sairaalamallia, joten oma siro kowskyni keraa katseita. Kerjalaisista vain yksi on ollut selkeasti vammainen. Eras pikkupoika yrittaa kylla myos paivittain hakea sympatiaa kipsinnakoisella virityksella, jossa on kuitenkin joka aamu uusi puhdas sidetaitos.

Koska olemme tosiaan lomalla, mahdutin reissuun vain yhden tapaamisen paikallisen vammaisjarjeston edustajan kanssa. Treffaamme tanaan iltapaivalla. Han vieraili Suomessa maaliskuussa Vammaiset naiset nakyviksi kaikilla areenoilla 2 -seminaarissa. Huomenna olen viisaampi projekteista, joita taalla talla hetkella on meneillaan.

Olen ilahtuneena pannut merkille, etta esim. paralympialaiset ovat nakyneet useana pienena valahdyksena Aljazeeralla, jota kuumeisena tuijotimme. (Normaalisti en lomalla edes vilkuilisi tollottimen peraan). Eilen illalla juttelimme AK:n kanssa pidempaankin siita, millaisiakohan projekteja Afganistanin puolella on meneillaan. Siella kun riittaa energisia, nuoria ja valitettavan usein lukutaidottomia sotainvalideja. Aljazeera esitti pienen valahdyksen sikalaisen painonnostajan valmistautumisesta Pekingiin.

AK pelotteli, etta minun ei parane alkaa ideoimaan koulutus- ja kehitysprojekteja Afganistaniin tai loydamme viela itsemme sielta - urheiluvalmentajina tietenkin! :-)

1917207.jpg

1917209.jpg
Vuokraemantamme kanssa asuu muuten 13 kissaa ja kolme koiraa.