10 vuoden ja 10 päivän odotus huipentui tänä aamuna Pikkuparlamentin puistossa pidettyihin juhliin. Oli ilo olla mukana istuttamassa hetken kunniaksi pyörätuolintaimia (kivikovaan tekonurmeen) ja jammailla Ritva Karlssonin kanssa suihkepullot roiskuen Kalle Salosen Hammond urkujen tahtiin.

Yksi YK sopimuksen merkittävimpiä asioita on oikeutemme tulla kuulluiksi kaikissa meitä koskevissa asioissa. Koska apuvälineet ovat osa päivittäistä pukeutumiskuvaa, toteutan itsemääräämisoikeuttani myös niiden suhteen. Eli kasvatan apuvälineeni itse, luomuna, eettisesti, siemenestä saakka. Näin voin valita ja jalostaa lajikkeita, jotka sopivat asuihini sekä sosiaalisiin tilanteisiin arjesta juhlaan. Apuvälineitä, jotka vaihtavat väriä vuodenaikojen tahtiin ja kukkivat mielentilojen mukaan.

Pyörätuolintaimeni ovat sukua kaupunkipyörille. Siksi olen istuttanut niitä myös Esplanadille. Nyt purkeissa ja jalostettavina olevat siemenet keräsin viime talvena kasvihuoneessa kukittamastani pistokkaasta. Nappasin sen Mynämäeltä, Saaren kartanon mailta, lähes tunnistamattomaksi rönsyilleestä pyörätuolipensaasta. Se pisti silmään luontopolulla, lehmihaan lähistöllä, jossa kuljeskelimme Pia Bartschin kanssa käsikynkkää.

YLE uutisissa (10.6. klo 20:30) pistokkaat vilahtavat jutussa, joka alkaa kohdasta 16 min 28 s.

yletuoli.jpg