Tutustuin Minin kanssa eilen Wäinö Aaltosen museon Ääni, kuva ja kokemus -näyttelyyn. Lapsen reaktiot jäivät kuitenkin näkemättä, koska ukkeli nukkui koko vierailun rattaissaan kuin murmeli. Olisipa joku keksinyt kypärän, joka olisi visualisoinut näyttelyn äänien vaikutukset uniin.

Havaintotuntemuksista ensimmäinen oli se, että olen viime aikoina nähnyt aivan liian vakavia näyttelyitä. Nyt aloin nauraa Risto-Pekka Blomin videoteokselle "Mitä kuuluu?", jossa aikuiset kuulostivat pikkuvauvoilta. Ehkä elämäntilanteesta johtuen en ahdistunut parkumisesta vaan ainoastaan huvituin. Siitä, miten tuo joskus niin hermoja repinyt äänimaailma kutistui pieneksi, sympaattiseksi ja kuitenkin helposti hallittavaksi aikuisen vartalossa.

Myös Emma Rönnholmin installaatio "Let´s face the music and dance" sekä nauratti, että hytkytti. Sen kohdalla en voinut olla kuvittelematta, millaisia tanssimooveja ja pakkoliikkeitä olisikaan syntynyt vanhojen freakshow korttien kuvista. Ja olisiko niiden käyttäminen vastaavassa työssä herättänyt katsojassa päinvastaisen reaktion? Onko vierustoverin hellä potkiminen flirttimielessä tai tanssijalan vipatuksen vuoksi eri sävyistä kuin spastisuudesta johtuva pökkiminen?

Kati Åbergin ja Riikka Hännisen äänikävely oli hyvän mielen kokemus. Tiesin, että Riikalla on muusikkona erityinen kyky havainnoida ja tunnistaa ympäristön ääniä ja kuvailla korvillaan näkemiään tiloja, joten taito ei tullut yllätyksenä. Mutta huonokuuloisena oli häkellyttävää seurata, miten Riikka kesäisellä merenrannalla kuulee jopa pelastusrengastolpan kulkiessaan sen ohi.

Illalla jatkoin rumuuden ruotimista Dumbo elokuvan äärellä. Kuten muistelin, hienot ja hyvärotuisen norsurouvat käyttivät kaikkia klassisia tapoja kiusata vammaisena pitämäänsä Dumboa nimittelystä ulossulkemiseen ja fyysiseen väkivaltaan. Olin kuitenkin unohtanut, miten monessa kohdassa ennen lentämään oppimista tuodaan esiin viallisina pidettyjen korvien parhaita puolia. Erityiskykyjä, joita vain suurikorvaisella voi olla. Ensimmäisenä iltana äiti mm. kapaloi Dumbon tämän omiin korviin.

Dumbo on hyvä vammaissymboli, jolla on asenne paremmin kohdallaan kuin vaikkapa yleisemmin käytetyllä merenneidolla. Johtuukohan Disneyn tiukasta copyrightista, ettei Dumboa näy vammaisyhteyksissä vai olisiko se symbolina ärsyttävän ylivoimainen?

dumbo.jpg