"Vammaislainsäädännön kokonaisuudistuksella tavoitellaan 61 milj. euron säästöjä." (Valtiovarainministeriö 16.2.2016)

Jokainen rämpylä kysyy mielessään, miten tämä on mahdollista? Tämän hallituksen piti ratifioida YK:n vammaissopimus ja taata meille vihdoin samat ihmisoikeudet muiden kanssa. Oikeudet jokapäiväisen elämän itsenäisiin valintoihin, yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen.

Ehdotuksilla asumisen "joustavoittamisesta" tarkoitetaan muun muassa neliömitoitusten purkua ja henkilöstön pätevyysvaatimuksista ja määrästä luopumista. Tämä voi kuulostaa fiksulta, jos ei tiedä, mihin mitoitukset perustuvat. Jos omassa asunnossa ei huonekalujen välissä ole nostolaitteita, seisomatelinettä, suihkutuolia, manuaalituolia, sähkäriä, rollaattoria, erikoispöytä jne.

Vammaispalvelut tullaan poistamaan 75-vuotta täyttäneiltä. Jokainen vanhustenhoidon tilaa seuraava ymmärtää, ettei kotihoidolla ole resursseja tarjota vaikeavammaisille ihmisille henkilökohtaista apua, joka on eri asia kuin hoiva. Saati toimia tulkkeina, käyttää vaihtoehtoisia kommunikoinnin apuvälineitä, lukea posteja tai perehtyä vaikkapa harvinaisempien vammatyyppien vaatimiin nosto- ja avustustekniikoihin.

Jatkossa eri ryhmiä pyritään kuulema sijoittamaan yhteen (päihdekuntoutujat, mielenterveyskuntoutujat, vanhukset, kehitysvammaiset, muut vammaiset). Myös paloturvallisuussäädöksiä puretaan. Kuntien valvontavelvollisuus poistuu ja yksityiset palveluntarjoajat eivät enää tarvitse lupia, rekisteröityminen riittää. Toivottavasti tässä huomioidaan, että esim. vammaiset tytöt ja naiset kohtaavat väkivaltaa 2-4- kertaa vammattomia naisia useammin ja tarvitsevat erityistä suojelua.

Se, miten YK:n vammaissopimus saataisiin ratifioitua 61 milj. euron säästötavoitteen varjossa on täysi mysteeri. Hahmottaakseni summan suuruutta, olen tänään kuljeskellut laskemassa eri asioita, askeleista portaisiin. 61 miljoonaa euroa on niin suuri summa, että se ei avaudu heti.