Yleisradio järjesti tänään seminaarin aistivammaisten palveluista. Materiaalia tuli niin paljon, että hajautan muistiinpanoistani asiaa ja toiveita pariin seuraavaan postaukseen.

Aivan aluksi on kuitenkin pakko tuoda julki ärtymykseni siitä, että digi-TV:seen siirtymistä on viime viikkoina perusteltu lehdissä digiverkosta saatavilla vammaispalveluilla. Veto on varsin ovela, mutta sotii itseasiassa YLE:n erityisryhmien tasa-arvoa edistävää palvelustrategiaa vastaan. Perusteluhan nimittäin lisää kielteistä suhtautumista vammaisiin, jos pakollinen boksinosto onkin nyt yhtäkkiä meidän syytä. Tosin harva kehtaa sanoa ääneen, etteivät naapurissa asuvan rämpylän palvelut voisi vähempää kiinnostaa.

Analoginen ja digitaalinen signaali mahtuisivat jatkossakin kulkemaan hyvin rinnakkain. Ainakin kaapelissa. Syy nopeaan muutokseen on taloudellinen. "Vammaisten vuoksi" -selitys on samaa tasoa kuin tietyn ikäpolven arkkitehtien murina, "ettei mitään kivaa saa enää rakentaa kun könkköläterrorismi on kirjannut lakiin liian tiukat rakennusmääräykset". Tai pahimmillaan, että vammaisten miesten takia prostituutiokin pitäisi laillistaa kun eivät ne raukat muuten saa.

Erityisryhmien palvelut, joita seminaarissa käsiteltiin, ovat käytännössä suomenkielisiin ohjelmiin lisätty tekstitys (jota on vasta rajoitetusti tarjolla), sekä edellisestä jalostettu äänitekstitys, jossa ruudussa näkyvä teksti muutetaan tietokoneen avulla puheeksi. Minusta kumpaakaan ei voi sanoa vain ja ainoastaan vammaispalveluksi.

Seminaarissakin tuli esiin, että pikkulapsiperheissä TV voidaan laittaa lasten nukkumaanmenoajan jälkeen äänettömälle, jos kotimaisissakin ohjelmissa on teksti. Äänitekstityspalvelua taas mainostaisin heti kaikille neuleblogien pitäjille, jotka haluavat seurata vaikkapa ranskankielistä ohjelmaa ja tehdä samalla monimutkaisempaa käsityötä. Äänitekstityksen myötä kun ruutua voi vilkuilla vain satunnaisesti.

Jos vain aistivammaiset vaativat YLE:ltä edellämainittujen palvelujen lisäämistä, vastaus on aina resurssien vähäisyys. Mutta jos vaikkapa kaikki nyt lapsilleen tekstejä lukevat tai muuten vain kiireiset äidit alkaisivat vaatia äänitekstityksen lisäämistä (seuratakseen sarjoja ruuanlaiton lomassa), näkövammaistenkin TV:n katselumahdollisuudet paranisivat huomattavasti.

Aivan samalla lailla pelkän tekstityksen lisääminen asia- ja ajankohtaisohjelmiin helpottaisi suurta joukkoa huonokuuloisia ja maahanmuuttajia. Kuulonhuoltoliiton mukaan meillä on jo nyt yli 700 000 "ei-normaalikuuloista" ja väestön ikääntyessä määrä vain kasvaa.

P.S. Selkeä ohje äänitekstityksen käyttöönotosta löytyy täältä.
Ohjelmaopas äänitekstitetyistä ohjelmista. (n. 3-5 ohjelmaa/vrk)