Vietimme Prinssin kanssa päivän Espoon asuntomessuilla. Ankaran murmattamisen sijaan totean vain lyhyesti, että on vammaisasia sentään mennyt millihitusen eteenpäin 70-luvulta. Inva-asuntojen asukkaat oli kuin olikin EVTEKin opiskelijoiden mukaan profiloitu... ta ta da daa... mieheksi ja naiseksi! Ei enää vain sukupuolettomiksi puutarhatontuiksi.

Prinssi kommentoi, että kohteessa 25 asukkaan liikkumista helpottavan hissikiskon oli selvästi kiinnittänyt rautatieinsinööri. Roiskista vain pulteilla kattoon. Asunnon ovelta näkyi ruokailu- ja oleskelutilan sijaan ensimmäisenä Vammalan konepaja Oy:n laitossänky. (Menee vähemmän kallista siirtelykiskoa kun laittaa sängyn keskelle olkkaria.)Yleisimmät muiden messuvieraiden spontaanit kommentit olivatkin ”laitosmainen” ja ”sairaalamainen”. Vain suuri ja viihtyisä parveke sai meiltä pisteitä.

Paljon parjattu Kotilo oli hauska ja leikkisä. Valo kiersi siellä kauniisti ja puu tuoksui hyvältä. Prinssi tiesi kertoa, että kun paanuseinä vielä harmaantuu, niin siitä tulee tavattoman hieno. Asuntomessujen sivuilla käydään kuitenkin älytöntä keskustelua talon homehtumisesta kun ihmiset eivät tiedä päreissä viihtyvän sinistäjäsienen olevan vaaraton luomucoloristi.

Esteetön Kotilo ei ollut, mutta siitä saisi sellaisen kaarevalla tuolihissillä. Portaikko, jonka keskelle oli sijoitettu jopa pyöreä parivuode oli niin leveä, että siihen mahtuisi vaikka liukumäki alastuloa varten. Kynnyksiä en huomannut lainkaan, mutta betonilattia vaikutti himppuisen liukkaalta. Poreammekin pitäisi ehkä vaihtaa ovelliseen malliin (sellaisia tosiaankin on) jos taloon muuttaisi vaikeasti liikuntavammainen.

Luovan ihmisen on ennen kaikkea uskottava omaan ideaansa. Kotilon arkkitehdin saamat haukut täysin uudenlaisesta ja käsin tehdystä talosta tuntuvat kohtuuttomilta kun ottaa huomioon, että kyse on asuntomessuista eli suomalaisen asumisen ja rakentamisen lippulaivasta. Messualuelle oli ängetty aivan tarpeeksi gryndereiden mitättömiä standardirivitaloja, jotka eivät ilman messuja olisi koskaan päätyneet sisustuslehtiin. Kotilon sijaan purkaisin kiukkua ennemminkin vajaan 100m2 rivareihin (250 000e), jotka oli rakennettu neljään eri tasoon, täyteen kapeita portaikkoja ja pikkuruisia huoneita, joissa listatkin oli rätkäisty seinään naulapyssyllä ja ryssänliitoksilla.

Kotilon arkkitehdin parjaamisesta tulee mieleen ennen viisuja virinnyt Lordi-keskustelu. Voin kuvitella, että jopa Lordin Rovaniemen sukulaiset ovat joskus päivitelleet, ettei siitä meidän pojasta tullut yhtään mitään. Kun ei se pitkätukka mennyt mihinkään ”oikeisiin” töihin. Soitti vaan hevirokkia ja ompeli tyttöystävän kanssa olohuoneessa haisevia kumiasuja. Ja kuinkas sitten kävikään?

Jään odottamaan millaiseksi home- ja lasinsirukeskustelu muuttuu jos/kun kansainväliset arkkitehtilehdet löytävät Kotilon.