Kiitos upeat naiset Synnove Lehtonen ja Anna-Stina Lindén maanantaisista videon kuvauksista. Kiitos myös Helsingin Invalidien yhdistys ry:lle tilasta, ZNAPD:n naisille musiikista ja Riitta Skyttille kuvausavusta. Lopputulokseen on vaikuttanut villi huhtikuuni. Missourissa kukkineet puut ja pixillaatiotyöpaja, Sambialaiset batiikkikankaat ja voimauttava yhteislaulu.

Ensi viikolla näytän uuden videon Tukholmassa Interrogating Prostheses seminaarissa. Kuvaamamme video haastaa käsityksiä ihmiskehosta. Koska proteesit ovat yksi nopeimmin kehittyvistä apuvälineistä, haluaisin ennustaa, että pian me kaikki jonotamme bionisia hermoverkoilla ohjattavia lisäraajoja voidaksemme plarata puhelinta ruokaa laittaessa tai pysyäksemme paremmin pystyssä hulppeilla koroilla. Robottikinttujen ja käpälien tarpeen tunnistaminen edellyttää vain luopumista kuvitelmasta, että ihmisen raajojen määrä olisi lukkoon lyöty vakio.

Kun proteesit yleistyvät, myös vaate- ja kenkäteollisuus ovat uusien haasteiden edessä. Ehkäpä seuraavaksi ompelen itselleni nelilahkeiset housut voidakseni kipsutella korkkareilla aina kun siltä tuntuu.

Teasereitä voi kurkistaa Instagramissa. Eka ja toka.

TANSSI9c.jpg