Päivän Hesarissa Avun Nitrodiskon toimittaja Hannu Marttinen kertoo, mistä aiheista hän ei lähtisi vitsailemaan: "Vammaisuudestakaan en laskisi leikkiä. Jo hullujenhuoneesta kertovien vitsien julkaisemista pitäisi miettiä tarkkaan."

Miten tämä pitäisi ymmärtää? Että vammaisuus lyö aiheena rankkuudessaan mielenterveyden järkkymisen?

Kuuntelin menneellä viikolla Radio Puheesta J.P. Pulkkisen ja Santtu Luodon mainiota keskustelua South Parkin huumorista.

He kiteyttivät vitsien kohteena olemisen merkityksen - myös vähemmistöille - ja kehuivat South Parkia nimenomaan siitä, että se on vapaa huivipäisestä humanismista, jota myös kiltteysrasismiksi kutsutaan.

Luoto totesi, että Suomessa hyvät ja kultturellit ihmiset älähtäisivät, jos medioissa alettaisiin tehdä pilkkaa vaikkapa maahanmuuttajista, romaneista, seksuaalisista vähemmistöistä, vihreistä jne. Koska näitä ryhmiä ei muka saa käsitellä humoristisesti.

Luodon mielestä huumorin ulkopuolelle jättäminen pitää kuitenkin pohjimmiltaan sisällään ajatuksen, että vähemmistöryhmät ovat ikäänkuin syyntakeettomia ressukoita ja oikeustoimikelvottomia ihmisiä, jotka eivät kykene itse nauramaan itselleen - ja mikä holhoavinta - eivät kykene pitämään omaa puoltaan. Luoto luonnehti tällaista asennetta todella ylimieliseksi.

Hyvin sanottu - kiitos siitä.

 

1241121103_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1241121224_img-d41d8cd98f00b204e9800998e