Istun hikinahkeana homeisessa hotellihuoneessa +38,3C asteen kuumeessa. Juuri kun olin viime reissun jalkeen hehkuttanut kaikille tutuille, että ruoka taalla on kuumennustapojen vuoksi turvallista, onnistuin silti saamaan eilen temppelivierailun jalkeen rajummanpuoleisen ruokamyrkytyksen. Saastan teidat yksityiskohdilta, mutta voinette kuvitella millaista on istua 6h pontolla ja ammeessa molemminpuolisessa taystyhjennyksessa.

Tanaan olen maannut koko paivan kuumeessa "potiloimassa". Kivikova kiinalainen sanky tuntuu kuumeesta johtuvien nivelkipujen takia vielakin kovemmalta kuin muulloin, mutta onneksi Prinssi keksi viikata lisapeittoja lakanan alle petauspatjaksi.
Prinssi on ollut muutenkin erityisen kultainen ja vahtinut juomistani. Silti tuntuu, että olen typotyhja ja rutikuiva. Onneksi meilla oli mukana iso varasto antibiootteja ja sain Suomesta puhelimella hyvat ohjeet niiden annostelusta. (Kiitos Kiki). Tosin kuume ei ole laskenut koko paivana, joten kyse voi olla myös viruksesta.

Suunnitelmissamme oli shoppailla tanaan rauhassa tuliaisia ja nauttia viimeisista lomapaivista. Yllatykseksemme Prinssi on aivan kunnossa, vaikka soimme samoja ruokia kananmunassa paistettuja aamiaisleipia lukuunottamatta. Kuten eilen kerroin, ajoimme suunnitelmien mukaan Shamian Islandilta  kolmen Budhan temppelille ja veimme tuliaisiksi pienen kukka-asetelman. Sitten vain istuskelimme temppelin sisapihalla, kuuntelimme munkkien seremoniaa, katselimme kaikkialla roikkuvia upeita kirjailtuja kankaita ja nuuhkimme suitsukkeiden makeaa savua.

Temppelista siirryimme kavellen pieneen siistinnakoiseen ravintolaan ja tilasimme nuudeleita ja hapanimelaa nautaa. Mina soin annoksistamme melkein kaikki idatetyt pavut ja sienet kun taas Prinssi napsi enemman lihaa, mika saattaa selittaa vain toiseen meista iskeneen taudin. Omituisinta on, etta kavelimme viela aterian jalkeen lahes kolme tuntia pitkin katuja ilman, etta oloni olisi ollut mitenkaan heikko.

Meidan oli tarkoitus lahtea viela illalla jokiajelulle, mutta onneksi vatsassa kiersi jo hotellissa niin ikavasti, etta paatimme jattaa veneretken valiin. En osaa edes kuvitella millaisia seuraavat tunnit olisivat olleet laivan vessassa. :-)

Eniten tassa harmittaa se, etta tauti iski juuri lomapaiviksi. Tuliaisemme taitavat jaada vahan vaatimattomiksi, vaikka yritankin huomenna nousta pienelle kavelylle, mikali voimat ovat edes jotenkin palautuneet. Nyt selvian vasta hadintuskin sangyn ja kylpparin valista.

Kaikesta huolimatta reissu on ollut todella antoisa. Laitan nettisivuilleni laajemman kuvakertomuksen kun paasen kotiin. Nyt on mentava takaisin sankyyn. Pieni kirjoitustuokio poydan aaressa tuntuu tanaan puolimaratonilta.