Hihii! Viimeviikkoinen elämöintimme As. Oy Klippingin sisustuksesta on selvästikin tuottanut tulosta. Kiitos kommentoijille! Kaikki asuntomessujen nettisivuilla esiteltävät kuvat on vaihdettu viikonlopun aikana uusiin ja huoneisiin on ilmestynyt pikkutavaroita, tyynyjä, tauluja ym. tilpehööriä. Laitoskalusteita tosin ei ole vaihdettu. Luultavasti siksi, että niiden esittelystä on olemassa valmistajien kanssa tehdyt sopimukset.

Edellä mainitun vuoksi linkitän tänään perjantaisen postaukseni kuvat vähän tarkemmin. Ne eivät enää ole niin karmeita kuin viime viikolla, mutta olen yhä sitä mieltä, etteivät laitoskalusteet kuulu ensimmäiseen omaan asuntoon muuttavan vammaisen kotiin.

Myös asuntomessujen nettisivuilla on alettu keskustella vammaisasuntojen sisustuksista. Tässä muutama lainaus suoraan sieltä:

"Hei! Kodin sisustuksessa on pyritty nimenomaan kodinomaisuuden ja viihtyvyyden lisäämiseen värivalinnoilla ja uniikeilla tekstiileillä. Peruskalusteet on valittu talon urakoinnin mukaan eli hyvät peruskalusteet ja pinnat, koska talo on vuokrakohde. Niihin sisustajat eivät ole saaneet vaikuttaa. Muovimatolla ja valkoisilla keittiökaapeilla ei siis ole mitään tekemistä liikuntarajoitteisuuden kanssa vaan talon urakkahinnan. Samat peruskalusteet kun löytyvät ihan koko talosta, joka asunnosta. Tavoitteena on ollut aravahinnan puitteissa tehdä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja nuorille, ihan tavallisille ja liikuntarajoitteisillekin. Itse nautin asunnon voimakkaista värielementeistä ja mielenkiintoisista ja juuri tähän tilaan suunnitelluista tekstiileistä. Nauttikaapa muutkin. Yliopettaja Kirsi Niinimäki"

"Kohteen 25 sisustus on toteutettu EVTEKin ja Invalidiliiton Asumispalvelut Oy:n yhteistyönä. Tekstiilisuunnittelun opiskelijana ja toisaalta esittelysisustuksen tekijänä minulla ei ole ollut vaikutusmahdollisuuksia kohteen urakointiin liittyvissä materiaalivalinnoissa, kuten lattiamateriaali, kaapistot ja laatoitukset. Apuvälinevalmistajat ja mm. hoitovuode, henkilönostimet ja tukikaiteet oli jo valittu kohteisiin ennen EVTEKin ja opiskelijoiden osallistumista. Kohteen sisustuksesta on pyritty tekemään kodikas ja esteettinen. Alun perin tarkoituksena oli, että mukana olisi todelliset asiakkaat, mutta tämä ei valitettavasti toteutunut. Asukkaat eivät olleet tiedossa siinä vaiheessa, kun kohteita alettiin suunnitella. Normaalistihan asiakkaan kanssa keskustellaan yksilöllisistä tarpeista ja toiveista riippumatta siitä kenelle suunnitellaan. Henkilökohtaisesti vastaisin viitattuun pelästymiseen vammaisuuden kohtaamisesta, että lähipiirissäni on vaikeavammainen henkilö ja en koe tämän vaikuttavan työhöni negatiivisesti - päinvastoin. Suunnittelijana koen, että on valitettavaa, jos tämän projektin myötä sellainen kuva on päässyt syntymään. Toivomme, että asiaa kommentoineet kävisivät paikan päällä tutustumassa kokonaisuuteen, jolloin asunnon tunnelma välittyy paremmin. Mirva Tarkka-Salin"

Kuten aavistelinkin, asunnon kalusteet on valittu ilman sisustussuunnittelijoiden apua. Itsekin tekstiilitaiteilijana voin vain kuvitella, miten vaikeaa EVTEK:in opiskelijoiden on ollut saada niitä sopimaan tavalliseen kotiin. Yritys näyttää nyt sentään paremmalta kuin viime viikolla.

Olisipa muuten kiva tietää, kenen kunigasidea oli tilata messukalusteet Vammalan Konepaja Oy:ltä. Sivut ovat mainio esimerkki tuotteista, joita minä en ainakaan ottaisi kotiini mistään hinnasta. Miksei EVTEK:in opiskelijoiden annettu olla luovia ja suunnitella itse uusia ja nuorille asukkaille sopivia kalusteratkaisuja? Ne olisivat luultavasti tulleet jopa edullisemmiksi kuin edellä mainitut. Eihän ensimmäiseen omaan kotiin muuttavalla vammaisella ole noihin laitoskalusteisiin edes varaa ellei niitä myönnetä sossusta apuvälineinä.

Ikeasta olisi varmasti löytynyt edullinen moottorisänky, johon olisi voinut laittaa ties mitkä makeat pyörät. Isot, värikkäät, hileiset tai vaikkapa moposta lainatut! Vanhoista tuoleista olisi voinut sahata koristeellisia puisia käsinojia ja ruuvata ne seinään tukikahvoiksi. Ja kuten Tassu ehdotti, kylppäriin muurata istuintason, joka ei heti pistäisi apuvälineenä silmään.

Ja kun pintamateriaaleja puolustellaan edullisuudella niin olisi hyvä muistaa, että monissa palvelutaloissa joudutaan uusimaan huoneiden lattioita 5-8 vuoden välein vain siksi, että ne näyttävät seeproilta sähkäreitten aiheuttamien jarrutusjälkien ja naarmujen takia. Se ei tule pidemmän päälle halvemmaksi kuin edullisin laatta tai kivilattia. Siksi sellaisen käyttö vammaiselle suunnitellussa asunnossa olisi voinut olla täysin perusteltua.

Todella ikävää, etteivät asunnon tulevat asukkaat päässeet "kouluttamaan" EVTEK:in opiskelijoita erityistarpeisiin liittyen. Toisaalta ketä tahansa vaikeavammaista olisi voinut käyttää konsulttina tai kriitikkona sisustuksen osalta. Ehkä silloin olisi jo projektin alkuvaiheessa käynyt ilmi, etteivät huonekalut kertakaikkiaan sovi kuvaan.

Lopuksi kaikille taide- ja muotoilukouluille tiedoksi, että Unelmien Apuväline -kilpailun työryhmä kiertää pyynnöstä luennoimassa nykyaikaisesta apuvälinesuunnittelusta, tulevaisuuden trendeistä, asennevammoista ja vammaisten katsomis- ja kuvaamistavoista taiteessa ja mediassa. Ohjelma kestää n. 1,5h plus keskustelun. Saamamme palaute on ollut positiivista ja mikä parasta, keskustelut alkavat usein sanoilla... enpä ole koskaan ennen tullut ajatelleeksi...