Nadia suhtautui itseensä hyvin kriittisesti: hän syyti itseään typeräksi ja heikoksi. Nadialla oli ylempi koulutus, ja hän puhui hyvää suomea. Itsesyytösten suurin syy oli se, ettei Nadia ollut onnistunut vielä löytämään kunnollista työtä. Hän koki mahdottomaksi elää samalla tavoin kuin joitain vuosia aiemmin. Nadia syyllisti itseään seksityöstä, ja selitti tekevänsä sitä pelkästään rahapulassa; hänen täytyi elättää tyttärensä ja lemmikkieläimensä. Nadia toisti usein kuinka hän aina pani muiden edun omansa edelle ja uhrautui toisten puolesta. Nadia oli hyvin masentunut ja puhui syvästä tyytymättömyydestään itseensä. Hän suunnitteli etsivänsä työtä seuraavana syksynä. Nadia halusi etsiä selityksiä sille, miksei hän onnistunut saamaan työtä hyvästä suomen kielen taidostaan huolimatta, mutta puhe kääntyi aina itsesyytöksiin takaisin. (Ströpl, 2004)

Eilinen aiheeni, seksin oston kriminalisointi, poiki hyvää keskustelua. Kiitos kaikille! Jäin kuitenkin miettimään vapaan tahdon käsitettä ja sitä, katsonko tosiaan asioita liian ruusunpunaisten lasien läpi. (Olen nyt niin rakastunutkin… koittakaa ymmärtää pientä naiviutta.)

Googlasin aamukahviseuraksi tutkimuksia prostituutiosta. Löysin samalla hyvää materiaalia seuraavaan näyttelyyni, joka käsittelee vammaisen naisen asemaa parisuhteessa ja parisuhdemarkkinoilla. Tiivistetysti sanottuna valtarakenteita.

Aivan ensimmäiseksi tunnustan tulleeni näpäytetyksi kun luin naiskaupasta väitelleen tutkijan Elina Penttisen haastattelua Kumppani-lehdestä 27.2.2005. Hän sanoo (oston kriminalisoinnista): "Kaukaa on helppoa teoretisoida, mikä on paras tapa ratkaista pulma, kun ei ole tavannut ketään siinä tilanteessa olevaa. Toisen pelastaminen ilman, että häneltä kysytään, on myös oman identiteetin rakentamisen keino. On tavallaan tarve pitää heikko heikkona."

Judit Strömplin tutkimuksessa Venäläiset ja virolaiset seksityöläiset Pro-tukipisteessä Helsingissä kerrotaan aluksi prostituution räjähdysmäisestä kasvusta rajojen auettua 1980-luvun lopussa. Vaikka tutkimuksen aineisto kattaa vain kahdeksan Suomessa toimivan seksityöläisen syvähaastattelun, käy siitä selkeästi ilmi, että vaikka alalla toimitaan vapaaehtoisesti, prostituutio on aina viimeinen vaihtoehto ja ainoa mahdollisuus selvitä taloudellisesti.

Sen lisäksi, että seksityöhön ajaudutaan vaihtoehtojen puutteessa, siitä näyttää olevan hankalaa irrottautua. Stakesin Stop 1 raportin (1999) mukaan useimmat naiset ovat tehneet seksityötä enemmän kuin kaksi vuotta (45,5%) ja yli kolmannes naisista (34,1 %) on tehnyt seksityötä yli viisi vuotta.

Eero kommentoi eilen, että: "Paritus on rikos ja niihin sosiaalisiin ongelmiin, jotka saattavat ajaa ihmisiä prostituutioon enemmän tai vähemmän vastoin tahtoaan, pitää voida puuttua suoraan sellaisilla tukitoimilla, jotka mahdollistavat sen, ettei moiseen tarvitse ryhtyä."

Strömplin on tutkimuksensa lopussa samaa mieltä: "Näen erittäin tärkeänä tukea näitä naisia ja ehkä auttaa heitä löytämään muu tapa hankkia elanto itselleen ja perheilleen. Tapaamieni naisten tilanteessa siihen olisi vielä aikaa ennen kuin heidän täytyy oppia hyväksymään prostituutio ainoana mahdollisen elämäntapana."

Valitettavasti kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa Suomessa toimivista prostituoiduista tulee maista, joissa ei ole riittävää sosiaaliturvaa eivätkä täällä laittomasti oleskelevat ole oikeutettuja meidän palveluihimme. On aika vaikeaa puuttua äkkiseltään Suomesta käsin naisten elinoloihin koko entisen Neuvostoliiton alueella.

Elina Penttinen käsittelee väitöskirjassaan sukupuoliteoreetikko Judith Butlerin teoriaa, jonka mukaan prostituoitu on sosiaalisesti kuollut kuten esimerkiksi narkomaani tai hiv-potilas. Prostituoitua ei Butlerin mukaan pidetä subjektina vaan sitä alhaisempana, niin sanottuna abjektina.

"Abjekti liittyy kuolleeseen materiaaliin ja likaan, mikä on olennaista subjektille. Esimerkiksi uloste on jotain, joka irtoaa subjektista mutta joka muistuttaa sitä sen rajallisuudesta", selventää Penttinen Butlerin teoriaa.

Penttinen selittää yhteiskunnan tarvetta erottaa prostituoidut ja vaikkapa sairaat yhteiskunnasta.

"Sen takia abjektin kategoriaa täytyy ylläpitää. Se liittyy yhteiskunnassa siihen, minkä ajatellaan olevan likaista. Hiv-potilaan ruumista pidetään myrkytettynä, homoseksuaalisuus yhdistetään likaan, ja prostituutiota taas pidetään yhteiskunnan likaviemärinä."

Vaikka naiskauppaa pyörittävät ihmiset käärivät yhä suurempia voittoja, voitot eivät päädy niille ihmisille, jotka altistavat ruumiinsa seksityölle.” (Kumppani 27.2.2005)

”Jokainen vastaaja korosti psykologisen tuen merkitystä kaikkein tärkeimpänä auttamisen muotona. Tukipiste oli se yksi ja ainoa paikka, jossa he kokivat olevansa täysin turvassa ja jossa heitä ei kohdeltu huonosti tai käytetty hyväksi. Ajatus mistä tahansa mahdollisen hyväksikäytön, pahoinpitelyn tai muun huonon kohtelun muodosta aiheutti naisissa erittäin voimakkaan kielteisen reaktion.” (Strömpl, 2004)

Lähteet:
Kotilainen Leona (art.), VOX: Elina Penttinen Pro nainen, Kumppani 27.2.2005.

STOP I Report (1999) Building up a Network for Monitoring, Analysing, and Combating Trafficking in Women and Children. European Commission STOP Project.

Strömpl Judit, 2004. Venäläiset ja virolaiset seksityöläiset Pro-tukipisteessä Helsingissä. Tampereen Yliopiston sosiaalipolitiikan laitos.