Preludi Inkluusiolle kuplii ja paisuu. Taikinan veivaamisessa on hommaa niin, etten ole toukokuussa ehtinyt juuri edes kuvaamaan prosessia. Vaikka lupasin.

Imatran jälkeen olen ommellut omaa versiota Leonardo Da Vincin leijonasta, johon voi törmätä elokuussa Uudenmaankadulla. Polyesterharsoja yhdistelemällä saa väriä vaihtavia pintoja. Valitettavasti harso on myös petollisen liukasta kun siinä kahlaa työhuoneella. Vammastani huolimatta (pääsinpä käyttämään inhokkisanaparia) kuulun kaaoksenluojiin, jotka mm. teroittavat kyniä lattialle, kätkevät roskia pöytälaatikkoon ja pitävät piirtäessään jalkoja paperikorissa.

harso2.jpg

Iltapäivisin olen harjoitellut animaation tekemistä. Olen pakahtumassa tarinaan kolmen vammaisen naisen erilaisesta ihmisoikeustilanteesta Suomessa. Ensimmäinen versio ei ollut saavutettava eikä tempon ja tekstien suhteen kypsä. Floppi. Osa kaksi on tuloillaan. Vaalitulos ja hallitusohjelma vain puhaltavat kipinää liekkeihin.

Murmatin samasta aiheesta myös Hesarissa 18.5.2015. Opiskelija-asumiseen liittyvään kohtaan jäi kuitenkin pieni virhe. Puhuimme vammaisten ja vammattomien opiskelijoiden erottelusta, jos opiskelija-asuntojen ei tarvitsisi olla esteettömiä. Siitä, että esteellisyys on viesti, etteivät vammaiset ja vammattomat opiskelijat seurustele ja juhli keskenään tai yökyläile toistensa luona. Tietenkään kukaan vammainen opiskelija ei vuokraa asuntoa, jossa ei itse voi liikkua sisällä, kuten jutusta voisi päätellä.

Hesari.jpg

Raajan perässä -projekti jatkuu myös. Viime perjantaina musiikin- ja tanssin tutkija Hanna Väätäinen soitti laulaja ja laulunopettaja Riikka Hänniselle Bachia, kehonsa inspiroimalla tavalla. Kuvasin tapahtuman ja otan siitä pätkiä uuteen videoversioon. Laajemmin Riikan ja Hannan keskusteluun voi tutustua talvella 2016, kun Preludi Inkluusiolle -hankkeen lopputulokset esitellään kokonaisuudessaan. Aika ja paikka on vielä pohdinnassa.

hannariikka.jpg

Hakusessa on myös kuljetuspalvelujärjestelmässä mukana oleva taksiyrittäjä, joka haluaisi toimia vaikkapa kaksi viikkoa taidetaksina. Autoilijalle mukaanlähtö on maksutonta. Tarkoitukseni olisi laittaa yhteen matkustamoon penkeistä videonäytöllä varustettu huppu, jossa pyörii lyhytelokuvia teoksistani ja vammaisuudesta. Näyttö ja tekniikka on muuten valmiina, kunhan vain saadaan viriteltyä näyttöön virtaa auton akusta tai irrallisesta ladattavasta akusta. Tavoitteena on tuoda taide  niiden ihmisten luo, joiden matkat eivät riitä näyttelyissä käymiseen.

Paikallisesti olen myös suunnitellut veistoksen Klaukkalaan, Lahnuksentien varrelle. kaiken kansan iloksi. Se on vielä luonnos. Pian olisi kipsimallin aika. Tästä lisää myöhemmin.