Sosiaaliviraston toiminta-ajatus: "Sosiaalivirasto turvaa lasten ja nuorten hyvän kasvun edellytykset, vahvistaa aikuisten toimintakykyä ja varmistaa vanhoille ihmisille turvallisen ja arvokkaan elämän. Sosiaalivirasto edistää Helsingin kehittymistä sosiaalisesti tasapainoiseksi kaupungiksi yhdessä helsinkiläisten ja muiden toimijoiden kanssa siten, ettei heitteille jää kukaan."

 

Sauli Niinistö puhui tänään Aamu-TV:ssä hoivateollisuudesta. Termi kuvaa mitä parhaiten vanhus-, ja vammaispalveluiden nykytilaa. Siitä, onko  tehotuotettu hoivateollisuus osoitus suomalaisen osaamisen korkeasta tasosta, olen hänen kanssaan täysin eri mieltä.

 

19525.jpg

 

Istuin tänään kuuntelemassa Helsingin matkapalvelukeskuksen tulevaisuudensuunnitelmia. Vuodenvaihteessa luvassa on muutoksia, jotka toivottavasti tuovat parannuksia nykytilanteeseen. 1.1.2006 vaihtuvat sekä operaattori, että liikennöitsijät. Tavoitteena on, että toimitustarkkuus paranee ja tilauksen pääsee tekemään jonottamatta. Kaikki myöhästymissanktiot maksetaan kuitenkin edelleen sosiaalivirastolle. Uudistunutkaan matkapalvelukeskus ei tähtää terveeseen yrityskulttuuriin, jossa vahinko hyvitettäisiin siitä kärsineelle, eli esim. puoli tuntia hangessa värjötelleelle vaikeavammaiselle.  

 

Kokousta ja uutta matkapalvelukeskusta kommentoidaan myös Leenan huokauksissa.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Sosiaaliviraston toimintaperiaatteet ja sen tuottama hoivateollisuus ovat pahasti ristiriidassa keskenään. Vanhus-, ja vammaispalveluita on alettu toteuttaa ostopalveluina, joiden seurauksena ihmisen kotona ravaa pahimmillaan 4-5 palveluntuottajaa päivässä. Toimintakyvyn vahvistaminen, kuten esim. yhteinen kävely kodinhoitajan kanssa lähikauppaan, on historiaa. Kauppapalvelu tuo maksusta ostokset kotiovelle, jos esim. nuori aktiivinen liikuntavammainen pystyy viikkoa etukäteen tietämään, tarvitaanko viikonlopuksi vierasvaraa tai loppuuko mustapippuri.

 

Turvallisuus taas on kaukana systeemistä, jossa dementoitunut vanhus, kehitysvammainen nuorimies ja näkövammainen jätetään keskenään pikkubussiin siksi aikaa, että kuljettaja hakee vielä yhden asiakkaan sisältä kyytiin. Pyörätuolissa istuvan ihmisen pukemiseen, turvalukon laittamiseen ja kännykän etsimiseen kun voi helposti vierähtää 15 minuuttia.

 

Arvokkuuskin katoaa viimeistään siinä vaiheessa, kun ihminen kirjaa vihkoon 150:nnen uuden kotisairaanhoitajan nimen, joka tulee vaihtamaan vaippaa.

19526.jpg