ulem3.jpg
Kuvat: Titta Aaltonen

Sülvi Sarapuu on tiettävästi maailman ainoa näkövammainen kulttuurintuottaja, joka tuo ja vie kuvataiteen näyttelyitä Suomen ja Viron välillä. Erityistä Sülvin työskentelylle on se, että hänen käsissään kiertävät näyttelyt muuttuvat saavutettavammiksi kaikille. Hän on järjestänyt Virossa kulttuurialan työntekijöille lukuisia seminaareja taiteen saavutettavuudesta ja työskennellyt pitkäjänteisesti teatterin ja elokuvien kuvailutulkkaukseen liittyvissä projekteissa. Nuoresta saakka hän on tullut tunnetuksi myös laulajana.

ulem2.jpg

Sülvin pitkäaikainen intohimo ovat taktiiliset kirjat, joita hän on ommellut kirjastoihin molemmin puolin lahtea. Koskettelukirjojen valmistuksen opetus sekä kirjojen esittely on vienyt häntä myös kansainvälisille areenoille. Sülvi on tuttu puhuja kouluissa. Välillä tuntuu, että hänellä on sormensa pelissä kaikissa virolaisen yhteiskunnan saavutettavuuteen ja vammaisten ihmisoikeuksiin liittyvissä hankkeissa.

Olen tehnyt Sülvin kanssa yhteistyötä vuodesta 2007. Hänen ansiostaan Pretty Cripple -näyttely vieraili aikoinaan Tallinnassa ja Tartossa, kuten myöhemmin mm. ohjaamani Pyhät Monsterit. Sülvin ansiosta näyttelyissäni on ollut vuodesta 2007 aina materiaalia pisteillä sekä vähintään yksi kuvailtu esittelykierros. Olen oppinut Sülviltä paljon erityisesti näkövammaisten huomioimisesta ja inspiroitunut pohtimaan tarkemmin tuntoaistin ja tuoksujen merkitystä teoksissani.

ulem4.jpg

Tällä viikolla ETV tekee Sülvistä dokumenttia. Piipahdin siksi eilen Tallinnassa uusimassa viime kesältä Manslamming kävelyn, jossa Sülvi oli päähenkilönä.

Teos lähti liikkeelle Beth Breslawn aloittamasta Manslamming keskustelusta. Miesten käytöksen kritisoinnista seurasi myrskyisää vääntöä siitä, kuka väistää ketäkin kadulla ja mistä väistämisessä tai väistämättömyydessä on kyse. Miten pituus, sukupuoli, varallisuus, muut vallan symbolit tai mikroaggressio vaikuttavat siihen kumpi väistää? Ja annammeko me naiset alitajuisesti vihjeitä väistämisaikeistamme? Kuohunta oli niin kiinnostavaa että aloin pohtia, törmäilevätkö miehet myös näkövammaisiin naisiin, jotka eivät voi tehdä näön varassa päätelmiä vastaantulijasta tai antaa vihjeitä siitä, miten tulevat reittien kohdatessa toimimaan.

Pitkänä, ylväänä naisena ja nopeana kävelijänä Sülvi oli täydellinen haastateltava ja kuten arvelin, myös manslammingin uhri. Jopa niin, että vaikka hän kohteliaasti pyytää anteeksi törmäyksiä koska ei näe, miehet haukkuvat hänet toisinaan pystyyn siitä huolimatta. Haastattelu laajeni videoteokseksi pelistä, jossa törmäilijät saavat pisteitä mm. vahingoista, patriarkaalisista pusheista sekä privilege demoista.

ulem5.jpg

Jättimäisenkokoisessa Kauppakeskus Ülemistessa herätimme uteliaisuutta. Olin vaikuttunut siitä, miten seinänvierustoille oli tehty mustasta pikkukivestä taktiilinen raita näkövammaisille, jokaisen liikkeen ovella oli kaupan nimi pistellä, opasteet olivat selkeitä ja heijastamattomasti valaistuja sekä infon tyylikkäät piktogrammit tunnusteltavia. Asioita, joiden pitäisi olla suunnittelussa itsestäänselvyyksiä myös täällä. Kauppakeskuksen huimaavan koon vuoksi sinne olisi kaivannut vain vuokrattavia sähkömopoja kuten joissakin saksalaisissa kauppakeskuksissa sekä esteettömän vessan oveen vaakasuuntaisen lankavetimen. Miksi oi miksi meillä Suomessa ei vaan osata suunnitella yhtä tyylikästä ja esteetöntä julkista tilaa?

ulem6.jpg
Kuvat: Titta Aaltonen