Diskossa oli myos elavaa musiikkia. Naimme ensimmaisen todella pitkatukkaisen kiinalaisen rokkarin, joka houkutteli yleisoa laulamaan ja skoolaamaan kanssaan. Ainakin yksi lauluista oli mandariininkielinen versio laulusta "jos sun lysti on niin... taputtele, tomistele jne."

Valttaaksemme kuulovaurion tanssimme vajaat pari tuntia hiki valuen kapealla lavalla ja otimme sitten taksin hotelliin. Haiyan lahti viela tyttojen kanssa jatkoille ja oli kuulema syonyt heidan kanssaan kaarmetta pienessa katukuppilassa. Meidan syomistamme herkuista vasta sammakko on ollut toistaiseksi eksoottisinta :-)

Aamulla emme saaneet aamiaista, koska saavuimme hiukan liian myohaan ruokasaliin. Kiinalaiset viettavat viikonloppuisin haita hotelleissa ja tilat oli varattu 10:sta eteenpain kahdelle haaseurueella. Lauantainakin naimme kaksi paria hotellin ovella vastaanottamassa vieraita ja vaihtamassa punaisiin kirjekuoriin katkettyja rahalahjoja makeisiin ja viinahedelmiin. (Kuivattu viikunan nakoinen hedelmanpala, jota pureskellaan, koska siina on kuulema luonnostaan alkoholia ja joka sitten syljetaan hevosenlannan nakoiseksi kikkaraksi kadulle.) Kaikkien nakemiemme morsianten puvut ovat olleet lansimaiseen tapaan valkoisia, mutta monet vaihtavat kuulema yha perinteisen punaisen chipaon ainakin ruokailun ajaksi.

Sita en osaa sanoa, olivatko puvut kiinalaista vai korealaista muotia, vaikka Haiyan on yrittanyt opettaa meita huomaamaan tyylien eron niin vaatteissa kuin televisiosarjoissakin. Korealainen tyyli on taalla muotia ja siina on kuulema vahemman ruusuja ja nauhoja kuin kiinalaisessa. "Elintarkea tieto siis", naljaili Ile.

Tanaan sorruimme hiukan shoppailemaan. (Istun taalla nettikahvilassa paassani Riitan valitsema pieni tiara ja kaulassa konekirjonnalla tyllille ommeltu ruusuhuivi.) Zhuzhoussa ei ole muita nahtavyyksia kuin lapeensa saastunut joki ja ihmisten arjen seuraaminen on oikeastaan suurinta hupia, mita loytyy. Toisin kuin Guangzhoussa, taalla suuri osa tavarasta kuljetetaan kauppoihin perinteisilla miesvetoisilla karryilla tai langilla kantaen. Heidan lisakseen kadunreunoja kansoittavat ennustajat, kerjalaiset ja nukkemaisen somia lapsenlapsiaan vahtivat mummot ja papat. Haiyan muuten kertoi, etta sokeat ennustajat ovat kaikkein parhaita, koska he nakevat jumalien salaisuudet. Siksi jumalat rankaisivat heita sokeudella. Siita huolimatta he pystyvat parhaiten tirkistamaan, etta mita kaikkea jumalat ovat varanneet muiden ihmisten paan menoksi :-)

Kaikkien jalkakaytavien keskella on muuten nakovammaisia varten rivi kohokuvioisia tiilia liikkumisen helpottamiseksi. Tien ylityksesta tassa vilinassa he eivat voi mitenkaan selvita ilman apua enka myos ymmarra, miten yhtaan huonojalkaisempi pystyy nousemaan melkein 50cm ajorataa korkeammalle jalkakaytavalle, joita on jokapuolella. Rullaportaitakin on harvassa, joten saavutettavuudessa olisi viela tekemista.

Huomenna pidan ensimmaisen luentoni Unelmien apuvalinekilpailun teemoista. Eli lyhyesti siita, miksi apuvalineet ovat niin tylsia ja leimaavia vaikka ne voisivat olla vaikka miten mahtavia high-tech kapistuksia. Siksi kiiruhdan nyt Prinssin kanssa hotellille harjoittelemaan esitysta ja palaan myohemmin kertomaan lisaa kuulumisia.

Nasulle ja Camillalle kovasti terveisia. Toivottavasti kaikki on hyvin ja Nasu sopeutunut uuteen emantaan. Miisille ja Cassuraiselle myos terkkuja. Juttelimme juuri Prinssin kanssa siita, etta Cassuli olisi taalla pellavapaineen varsinainen ihastelun ja ihmettelyn kohde.