Kuuntelin aamulla YLE:n ykköseltä biologin haastattelua, joka oli tutkinut koivuluteita. Yllätyksekseni ne hoitavat poikasiaan, mikä on hyönteismaailmassa harvinaista. Ohjelmassa puhuttiin myös seksuaalivalinnasta eli siitä, miten tietyt ominaisuudet ovat toisen sukupuolen mielestä haluttavampia jolloin lajit jalostuvat tietynlaisiksi kun valioyksilöt pääsevät helpoiten lisääntymään.

Kamalaa sanoa, mutta tällainen biologinen tai medikaalinen ajattelumalli elää kyllä sitkeästi myös ihmisten keskuudessa ja näkyy parhaiten poliittisissa päätöksissä. (Tämä ei nyt ole mikään budjettipuheenvuoro :-) Se, että esimerkiksi vammaisuutta katsotaan biologian näkökulmasta on yksi pahimmista esteistä tasa-arvoisemman yhteiskunnan tiellä. Koska yksilön patologisoinnilla perustellaan, että on ikäänkuin luonnonlaki, että vammainen on yhteiskunnassa heikommassa asemassa kuin muut. Heikommin varustellut pärjäävät heikommin. Piste.

Jos vammaisuutta ajattelee luonnonlain näkökulmasta, niin esimerkiksi esteettömyyteen tai akateemiseen koulutukseen ei tarvitse erityisemmin panostaa. Jostain syystä minusta tuntuu, että suurin osa päättäjistä katsoo meitä kuin pahnanpohjimmaisia. Koivulude huolehtii poikasistaan, mutta yhteiskuntaa kehittävät poliitikot kävelevät heikoimpien yli ja päättävät meidän puolesta, mikä on se taso, jolle kakkoslaatuiset saavat päästä esimerkiksi työelämässä tai asumisratkaisuissa. Koska rahastahan kaikki on aina kiinni.