97125.jpg

Matkustimme yojunalla takaisin Guangzhouhun ja onnistuin perilla saamaan taksinkuljettajan kayttamaan mittaria dramaattisilla kasieleilla ja ankaralla papatuksella. Prinssi joutui takapenkille, koska vain naiset ja lapset saavat taalla istua edessa. Sen verran huijauksen epaonnistuminen kuskiamme harmitti, ettei han liikauttanut evaakaan auttaakseen meita matkalaukkujemme kanssa.

Olimme varsin uupuneita saapuessamme hotelliin. Saimme huoneen kahdeksannesta kerroksesta ja jo ovella vastaan leimahti hirmuinen pistava haju, jota luulin tyhmyyksissani ensin vain pesuaineen tai muun puhdistuskemikaalin lemuksi. Kun Prinssi kipaisi kylppariin suihkuttamaan junan liat yltaan heittaydyin hetkeksi pitkalleni sangylle ja tulin samalla katsoneeksi kattoon.

Sisakatto oli luultavasti maalattu varsin vahan aikaa sitten, mutta sen valkoiseen maalipintaan oli ilmestynyt suuria vihreita homelaikkia, joista kuplivin aine oli yritetty pesta pois erittain huonolla menestyksella. Katselin inhotusta jonkin aikaa ja tajusin samalla, etta siina vaiheessa jo silmia kirveleva haju tuli homeesta ja sen kehittamasta ammoniakista. Kun Prinssi tuli suihkusta paatimme heti vaihtaa huonetta, koska kokonainen yo vihrean katon alla olisi luultavasti ollut erittain epaterveellinen kokemus emmeka halunneet sairastua viimeisiksi lomapaiviksi.

Hotellin henkilokunta suhtautui huoneenvaihtoon hyvin asiallisesti mista paattelimme, ettemme suinkaan olleet ensimmaiset homeesta valittajat. Ensin meille yritettiin tarjota muita huoneita samasta kerroksesta, mutta koska katto ilmiselvasti vuosi, homeongelma oli levinnyt kaikkialle. Lopulta pyysimme huonetta alempaa ja tyydyimme sellaiseen, jossa homeen vain miedosti haistoi, mutta jossa sita ei sentaan nahnyt seinilla ja katonrajassa.

Iltapaivakavelylla meidat yllatti taas trooppinen sadekuuro. Naureskelimme, etta jos olisimme jaaneet ylimpaan kerrokseen, huoneen katto olisi jo luultavasti tihkunut vihreaa vetta. Sita emme viela tieda, milta vaatteemme tuoksuvat kun paasemme kotiin. Ne kun viettavat huoneessa 24h/vrk.

Guangzhoussa on nyt sadekausi, joten vaatteet eivat kuivu missaan. Kuurot ovat kuitenkin lyhyita, vaikka hetken aikaa sataakin kaatamalla. Olemme parasta aikaa Shamian Islandilla kavelylla ja lahdemme kohta etsimaan lounaspaikkaa. Iltapaivan ohjelmaan kuuluu myos kaynti kolmen Budhan temppelissa.

Olin temppelissa viimeksi lokakuussa Haiyanin kanssa ja vaikken olekaan budhalainen, niin sain hanelta ohjeeksi pyytaa hieman rakkausonnea elamaani. Kun Prinssi sitten taydeksi yllatyksekseni helmikuussa ilmestyi, Haiyan kertoi, ettei Budhaa voi kiittaa matkojen paasta kuten lansimaisia jumalia, vaan etta minun on seuraavalla matkalla kaytava kiittamassa tasmalleen samassa temppelissa. Silloin pidin ajatusta mahdottomana, mutta Haiyan lohdutti, ettei Budha ole kovin tarkka aikataulujen suhteen. :-) Parikymmenta vuottakin olisi kuulema Budhan vinkkelistä vain pieni hetki.

Nyt kun olen taalla Guangzhoussa yhdessa Prinssin kanssa niin paatimme, ettei meilla ole varaa ottaa riskia, etta Budha suuttuisi kiittamattomyydesta. Siksi kaymme "varmuuden vuoksi" paikalla ja viemme vaikka muutaman kukkasen. :-)

Takana on jonoa koneille, joten paastan nyt muut hommiin... keskiviikkona palaamme Suomeen. Huokaus.