Helsingin uuden matkapalvelukeskuksen (HMPK) mukaan ns. pikamatkan saaminen voi kestää sääntöjen mukaan 40 minuuttia. Kyseessä on uudistus, joka ei olisi ikinä mennyt läpi, jos asia olisi otettu puheeksi vammaisjärjestöjen kanssa. Muutos on Suomen talvessa hengenvaarallinen. Liikuntakyvyttömälle ihmiselle entinen 20min odotuskin oli pitkä jo muutaman asteen pakkasessa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vammaisen ihmisen aika on päättäjien mielestä vähempiarvoista kuin terveen. Kukaan ei ajattele, että tavallista hitaammin liikkuvalle ja toimivalle ihmiselle jää keskimäärin muita vähemmän vapaa-aikaa. Ja ettei bussia, raitiovaunua tai metroakaan joudu Helsingissä odottamaan 40min.

 

Vammainen nuori äiti voi sosiaalitoimen mukaan odottaa paluukyytiä kaupasta 40min. lapsen istuessa hikisenä ja nälkäisenä turvaistuimessa. Vammainen freelancer seisoo 40min tuulikaapissa jokaisen kokouksen päätteeksi odottamassa taksia seuraavaan kokoukseen. Eläkkeellä oleva vammainen istuu viisi aamupäivää viikossa sisällä odottamassa kotipalvelua, joka tulee oman aikataulunsa mukaan 8 ja 12 välillä. Näiden lisäksi vammaiset odottavat auloissa vahtimestareita, jotka tulevat avaamaan invavessoja tai kuljettamaan tavarahissillä takakautta. Kuntoutus- ja tukipäätöksistä tai hoitoon pääsystä nyt puhumattakaan.

 

OI kollega kertoi laskeneensa, että hän on viettänyt kuusi vuotta elämästään pelkästään odottamassa murtumien luutumista. Onko siis liikaa pyydetty, että edes kyydin saisi 10:ssä minuutissa silloin kun sitä tarvitsee?