Prinssini sanoi eilen, että olen ansainnut "lyhytkasvuisten vammaisten naisten urhoollisuusmitalin". Olen istunut viime päivät hänen kanssaan Haki-telineillä n. 3m korkeudessa lämmittämässä vanhaa maalia Speedheaterilla (ruotsalaisten lahja vanhojen talojen entisöijille) ja raapannut seinää. Raapannut, raapannut ja raapannut. +27C helteessä!

Maalin poistaminen on suoraan sanottuna aivan (/%&%¤&/()/&):stä hommaa. Onneksi siinä sentään saa kiroilla ja viettää aikaa yhdessä. Kuten esimerkiksi loilottaa yömyöhällä hupsuja vanhoja iskelmiä rättiväsynä keksityin sanoin ja tehdä pilaa maalirutonriekaleista hikimärällä iholla.

Seuraava taas menee mainonnan puolelle, mutta olen hirmuisen tyytyväinen Seppo Kivilinnan sähkötyökaluliikkeeseen, joka löytyy Itäkeskuksen vanhan ostarin (Puhos) yläkerrasta. Olen ostanut sieltä vuosi sitten mainion kaiverrusporan ja sain nyt korjautettua takuuna siihen kuuluvan varsivaijerin, jonka olin kuluttanut puhkipyöreäksi kuvioidessani lasia. Kuittiakaan en tarvinnut, liike muistaa asiakkaansa ja uusi osa tuli muutamassa päivässä. Mistä enää nykyään saa tällaista palvelua? Varsinkaan naisena sähkö- tai rautakaupassa?

P.S. Celine vastasi Kiinasta ja kertoi, että puvut, joissa meidät kuvattiin Guangzhoussa ovat Qin-dynastian tyyliä. Prinssin pitelemä teepannu on pinyinillä kirjoitettuna Zishahu, joka kuulema vain paranee jokaisesta käyttökerrasta toisin kuin huonommista savilaaduista lehdyt. Viuhkalla ei kuulema ole erityisempää merkitystä.