Katsoin YLE:n Areenalta 20.10. esitetyn MOT:n, jossa tartuttiin kuntien ja sairaanhoitopiirien uuteen villitykseen käyttää perintätoimistoja asiakasmaksujen perimiseen. Ohjelmassa esiintyi kolme asiakasta tarinoineen sekä lääninjuristi Paavo Kokkarinen.

MOT:n Blogissa Kokkarinen kirjoittaa tittelinsä alla (ei yksityishenkilönä) asiakasnäkökulman esiintuoneista ihmisistä: "Toimittaja oli löytänyt ohjelmaan kolme vanhaa ja raihnaista invalidia, joiden tuskalla ohjelmassa mässäiltiin ja annettiin kuvaa, miten perintätoimistot riistävät ja ryöstävät kuntien antamalla suostumuksella köyhiä ja kipeitä."

Vanhaa ja raihnaista invalidia! Minä näin ohjelmassa kaksi vammaista ihmistä ja yhden rouvan.

Kummastuttaa ettei ihmisoikeuksistamme tietoinen virkamies koe vammaisen nähdessään tarvetta asialliseen tai kunnioittavaan puhetapaan - saati ruumiillisen koskemattomuuden suojaan verbaalisella tasolla. Sanavalinta julkisessa mediassa hipoo mielestäni kunnianloukkausta.

Kokkisen sammakoita kuunneltuani en ihmettele, miksi esim. vammaisten naisten kokemuksista kertova kirja Vaillinaisesta kokonaiseksi alkaa puhuttelevalla  runolla:

Lapsuuteni saduissa ja tarinoissa
keijut ja prinsessat olivat
siroja ja kauniita.
Ja vain pahoilla
noidilla ja peikoilla
oli rujo ruumis ja kyttyrä selässä.

Kiitos vain Kokkarinen kun piirrät sanoillasi uusia kyttyröitä sinnekin, missä niitä ei edes ole.