Heinäkuun lopulla Hufvudstadsbladetin toimittaja kysyi minulta pitkän vammaisten oikeuksiin liittyneen keskustelun jälkeen, että millaisista asioista vammaiset sitten ovat vastuussa. En osannut tuolloin luetella kuin ne tavallisimmat, kaikkia ihmisiä koskevat vastuualueet; vastuun muista ihmisistä, lähimmäisistä, omasta perheestä, sekä vastuun luonnosta ja ympäristöstä.

Asia on jäänyt vaivaamaan. Sittemmin olen ajatellut, että toki vastuu omien elämänvalintojen seurauksista ja omista teoista koskee myös vammaisia. Sillä ehdolla, että ihmiselle annetaan valinnanvapaus. Kaikki vammaisethan eivät voi itse valita esimerkiksi sitä, asuvatko yksin/parisuhteessa/perheessä vai laitoksessa. Eivätkä laitoksissa asuvat useinkaan edes laitoksen ulkopuolisia harrastuksia, työssäkäyntiä tai työttömyyttä, saati edes huone- tai solukavereitaan.

Elintavoistaan useimmat vammaiset voivat olla tiettyyn pisteeseen saakka vastuussa, tosin esimerkiksi luomuruuan syöminen voidaan helposti tehdä mahdottomaksi kauppapalvelun asiakkailta. Vastuu teoista koskee kaikkia, jotka ymmärtävät omien tekojensa seuraukset, mutta miten vastuu teoista määritellään tilanteessa, jossa esimerkiksi neliraajahalvaantunut tekee tekonsa antamalla muille ihmisille käskyjä. Mikä on tällöin avustajan vastuu hänen avullaan suoritettujen tekojen seurauksista?

Pähkäilyn jälkeen olen valmis lisäämään vammaisten vastuulistalle myös vastuun vääryyksiin puuttumisesta tai vaihtoehtoisesti silmien sulkemisesta, sekä vastuun heikommista. Vammaisuus kun ei voi olla tekosyy olla puuttumatta vaikkapa lähiympäristössä tapahtuvaan kiusaamiseen tai syrjintään. Vammaisuus ei myöskään ole peruste jättää ilmoittamasta, jos naapuri pahoinpitelee puolisoaan tai on aamusta iltaan kännissä hoitaessaan pieniä lapsia.

Vastuu sanoista koskee minusta myös kaikkia ihmisiä. Vai pitäisikö sanoa, että vastuu asenteista, joita sanavalinnoillaan ilmentää. Samalla lailla kuin ”rullatuolipotilaista” puhuva vammaton vahvistaa ja luo kuulijoille kuvaa avuttomista ja sairaista ihmisistä, neekeri-ilmaisua viljelevä vammainen syyllistyy rasistiseen halveksuntaan.

Mutta. Onko olemassa jotain vain vammaisia koskevia vastuukysymyksiä? Onko meillä esimerkiksi kollektiivinen vastuu puuttua palveluissa tapahtuviin muutoksiin, joilla on kauaskantoisia seurauksia seuraavalle vammaissukupolvelle ja niille ihmisille, jotka vammautuvat? Voidaanko sanoa, että meillä onkin oikeudentavoittelun sijaan vastuu vaikkapa esteettömyysasioiden esilläpidosta, jotta Design for All –ajattelu leviäisi ja yhteiskunta muuttuisi kaikille paremmaksi?

Koskeeko yhteiskunnallinen vastuu kaikkia ja pakenivatko ne vammaiset vastuuta, jotka eivät esimerkiksi tänään osoittaneet mieltään kehitysvammaisten puolesta? Onko meillä mitään omaa vastuuta vammaisten ihmisoikeuksien huonosta tilasta vai 100% oikeus osoittaa sormella kaikkia muita tahoja?