46843.jpg

 

Abraham Maslow (1908-1970) huomasi apinoiden kanssa työskennellessään, että jotkut tarpeet ovat etusijalla suhteessa muihin tarpeisiin. Maslowin kehittämää tarvehierarkiateoriaa voi kuvata viidestä tarvetasosta koostuvalla pyramidilla.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tarpeiden toteutuminen tapahtuu oheisessa taulukossa kuvatussa järjestyksessä, koska hierarkian seuraavilla tasoilla ei voi toimia motivoidusti elleivät ensisijaisemmat tarpeet ole tyydytettyjä. Pyramidin ensimmäiset tasot koostuvat tarpeista tai motiiveista, joiden puute (puutemotiivit) voi estää persoonallisten kasvumotiivien tyydyttämistä sekä kehitystä.

 

Huonosti toteutetut palvelut, jotka häiritsevät vammaisten perustarpeiden tyydyttymistä, vaikeuttavat tai jopa estävät korkeammille tarvetasoille etenemisen. Vaikka toisin voisi kuvitella, nykyiset kotipalvelut, vammaispalvelut, kauppapalvelut, apuvälinepäätökset ja kuljetuspalvelut eivät aina riitä edes inhimillisten perustarpeiden tyydyttämiseen. Maslowin tarvehierarkian näkökulmasta sosiaaliviraston kohtuuton säästäminen erityisesti vammaisten nuorten aikuisten palveluissa on erityisen epäinhimillistä ja estää pahimmillaan kokonaan rakkauden, sosiaalisen arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarvetasoille pääsemisen.

 

Suurin syy nykyiseen epätasa-arvoon on mielestäni täysin käsittämättömässä vanhus- ja vammaispalveluiden yhdistämisessä. Se näyttää edulliselta insinöörien työpöydällä, mutta on tarvehierarkian näkökulmasta julmaa. Vanhempi ihminen, joka on joskus voinut luoda ympärilleen viihtyisän kodin (ei onnistu kansaneläkkeen perusosalla), osallistua muuhunkin kuin tutkintoon johtavaan koulutukseen (matkoja ei myönnetä), käydä konserteissa (vapaa-ajan metkat eivät riitä), päteä työssä (jonka saanti edellyttää ehkäpä pukeutumista ja apuvälineitä, joiden hankkimiseen ei saa harkinnanvaraista tukea työnhaun ajaksi), olla aktiivinen järjestöpuolella (edelleen matkoja ei myönnetä) ja elää tasa-arvoisessa parisuhteessa (ei toteudu, koska puoliso lasketaan herkästi avustajaksi tuntimääriä myönnettäessä) pystyy kyllä hyväksymään tosiasian, että yhteiskunnan varat eivät enää elämän loppupuolella riitä taksilla tehtyihin mökkireissuihin. Nuorelle opiskelijalle, joka ei nykyään saa matkaoikeuksia edes omien vanhempien kotipaikkakunnalla liikkumiseen, tällainen säästäminen on järjenvastaista.

 

Toivon, että Unelmien apuväline –kilpailu tuottaa uusia tapoja vastata vammaisten tarpeisiin kaikilla tarvehierarkiateorian tasoilla.